Samaan aikaan kun Euroopan parlamentti pistää suitsia pankinjohtajien bonuksille ja optioille, myöntää Suomen valtio lisäpalkkaa jättieläkkeen muodossa johtajilleen. Kaiken lisäksi päätökset tehdään salaa. Kysymys ei ole vahingosta, vaan linjasta ja täydellisestä avoimuuden puutteesta. Herätys, ministeri Häkämies!  Suomalainen politiikka kaipaa todellakin glasnostia ja perestroikaa. Salailu ei ole nykyaikaa, ja kohtuuttomuus on huono esimerkki.

Aikaisemmin on jo käynyt ilmi, että valtionyhtiöt kuten Finnair ja Vapo ovat salanneet toimitusjohtajiensa lisäeläkkeen maksun suuruuden. Nyt vuorossa on valtion sijoitussalkkua hoitavan Solidiumin tapaus, jossa Solidiumin johtajan kuukausipalkaksi tulee yli 30 prosenttia tiedettyä enemmän. Kaikki tämä tapahtuu ministeri Jyri Häkämiehen silmien alla, vaikka ylisuurten etujen  myöntäminen on ollut kiellettyä vuodesta 2007.

Kun pankkikriisin johdosta johdon palkitsemisjärjestelmiä tarkasteltiin Euroopan parlamentissa, kiinnitin huomiota siihen, että valtionyhtiöissä on myös kohtuuttomia palkitsemisjärjestelmiä ja valtionyhtiöt salaavat toimtyusjohtajiensa lisäeläkkeen maksun suuruuden. Sain esitykselleni työllisyys-ja sosiaalivaliokunnan tuen.

EU:n elimet ovat johdon palkisemisen suhteen paljon suomalaista päätöksentekoa ankarampia. Suomessa katsotaan liian usein kohtuuttomuutta läpi sormien.

Belgia on EU:n puheenjohtajamaa heinäkuun alusta. Vaikka Belgiassa ei ole hallitusta, oletetaan puheenjohtajakauden sujuvan sutjakkaasti.  Muut EU maat ovat jo tottuneet belgialaiseen poliittiseen sekasortoon samoin kuin belgialaiset itse. Taksinkuljettajakin sanoi vähät välittävänsä poliittisen eliitin riitelystä. Tärkeintä on , että paikallistason palvelut  pelaavat. 

 Eurooppa elää keskellä kriisiä, joten poliittista johtajuutta tarvitaan juuri nyt. Unioniin saatiin Lissabonin sopimuksen myötä jatkuvuutta ja jämäkkyyttä uusien institutionaalisten ratkaisujen myötä. Pysyvä puheenjohtaja Herman Van Rompuy  tuo neuvostoon jämäkkyyttä ja ulkoministeri Kathy Ashton tuo EU:n äänen tunnetuksi maailmalla. Näin periaatteessa.

Käytännössäkin on tapahtunut monta vallankumouksellista asiaa. Vielä muutama kuukausi sitten  pidettiin lähes mahdottomana estää uudet  ”kreikat”  esimerkiksi tarkastamalla jäsenmaiden tilastoja. Nyt Eurostatin valtuuksia on lisätty. Vielä  hetki sitten pidettiin lähes mahdottomana puuttua jäsenmaiden budjetteihin, nyt niitä ryhdytään koordinoimaan vakavalla mielellä,  jotta kasvu- ja vakausssopimuksella olisi ohjaavaa vaikutusta.

Kasvu ja vakaus ovat avainsanoja. Vakaus tarkoittaa valitettavasti usein vain budjettien tasapainottamista eli leikkauksia. Sekin on tarpeen, mutta painopiste on nyt siirrettävä kasvuun eli tulevaisuusinvestoihin. Se on nuorten kannalta välttämätöntä, muutoin leikkaamme  säästämme itsemme hengiltä.

On olemassa hyvää ja huonoa kolestrolia. Hyvää ja huonoa rasvaa. On olemassa myös hyvää ja huonoa velkaa. Hyvää velkaa ovat inestoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja köyhyyden vähentämiseen. Köyhyyden vähentäminen on yhteiskunnan eheyden rakentamista. Se on kaikkein tuottavin investointi aikana , jolloin  populismi ja ääriryhmät uhkaavat tulevaisuutta.

Kreikkalaistenkin pilkkaamisen voisi vähitellen lopettaa. Minä ainakin kunnioitan Kreikan hallitusta ja kansaa, jonka suostumuksella Kreikassa korjataan asioita kovalla vauhdilla. Myös Suomella on edessä vakavat ajat. Sen näkee täältä kaukaa paremmin.

Suomalaisia aikoinaan peloteltiin, että EU-jäsenyyden myötä Suomeen muuttaa erityisesti Portugalista perheitä, joiden äiti, isä,  isovanhemmat ja puolenkymmentä lasta tulevat  Suomeen korkean sosiaaliturvan houkuttelemina.Muistan nähneeni oikein kalvolle tehdyt laskelmat siitä, kuinka kalliiksi  EU-jäsenyys mummovirtoineen tulee Suomelle.Tiettävästi yhtäkään perhettä ei ole muuttanut  Portugalista eivätkä saksalaiset ole ostaneet kauniita järvenrantojamme.

Nyt Suomessa pelätään ilmeisesti mummovuorta, kun hallitus ja eduskunta eivät  suostu muuttamaan perhekäsitettä.  Tuntuu koko poliittisen järjestelmän kannalta surulliselta, että mitään ei tapahdu, vaikka presidentti, oikeuskansleri, useat ministerit ja eduskuntaryhmät ovat ilmaisseet aidon huolensa  yhteiskuntamme kovuudesta, jopa julmuudesta.Mitähän jos Suomesta Ruotsiin muuttaneiden satojen tuhansien  suomalaisten mummot ja vaarit olisi aikoinaan palautettu takaisin Ruotsista tai heidät käännytettäisiin nyt?

Viimeinen uutinen on, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on väliaikaisnääräyksellä estänyt venäläisisoäidin Irina Antonovan käännyttämisen pois Suomesta. Hänen ja muiden mummojen karkoitukset ovat mielestäni ihmisoikeusloukkaus.

 Joku voi kysyä, miksi et itse tehnyt asialle mitään , kun olit eduskunnassa niin kauan.   Kyllä, olen tehnyt ja itse asiassa koko eduskunnan tahto on ilmaistu siitä, että “perheeseen kuuluvat mysös isovanhemmat”. Ponsi hyväksyttiin tiistaina 8. helmikuuta 1983 kun käsittelyssä oli laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä holhouslain muuttamisesta.

 Isovanhemmat poissulkeva, rajoittunut perhekäsite on tuottanut monta tragediaa esimerkiksi avioero- ja huostaanottotapauksissa, jossa lapset on saatettu sijoittaa isovanhempien sijasta muualle, vaikka isovanhemmat ovat jo kauan kantaneet vastuuta hulttiolastensa jälkeläisistä.

Kymmenkunta vuotta sitten Iijokisoutuun saapui Amerikassa juuri vihitty nuoripari, jossa nuorikko oli suomalainen ja luterilainen ja aviomies amerikanjuutalainen. Iijokisoudussa on tapana pitää lähtöhartaus Taivalkosken  Kirkkosaaressa, jossa nuoripari pyysikin sitten  suomalaispapin siunausta avioliitolleen. Paikalla ollut Pudasjärven nuori kappalainen, ilmeisesti leasdiolaisessa tynnörissä kasvanut nuori pappi, meni hämilleen ja loppujen lopuksi  monen kiemurtelun jälkeen kieltäytyi antamasta siunausta.

Onneksi  Iijokisoutuun osallistui kaksikin luterilaisen kirkon pappia: myöhemmin stunttina tunnettu Reijo Kontio ja  nyt jo eläkkeellä oleva rovasti Heli Savolainen, ja niin nuoripari  siunattiin Kalle Päätalon maisemissa Jokijärvellä  kirkkona heinäkuisen heleä luonto.

Tapaus tuli mieleen, kun olen seurannut Suomen Siionissa käytävää keskustelua siunatako homo- ja lesboparit. On kunmmallista, että juuri rakkaus on osoittautunut ongelmalliseksi kirkolle, “vaikka suurin niistä on rakkaus” . Näin harrastelijateologina en ymmärrä tietenkään kaikkia opillisia kiemuroita, mutta eikö yksinkertainen oppi voisi olla, että siunausta pyydettäessä, siunaus tulee antaa?

Irja Askolan valinta Helsingin piispaksi on pitkästä aikaa hyvä uutinen Suomen kirkosta. Kun aikoinaan Suomen piispat siunasivat laskettelurinteitä ja kauppakeskustekuksia, pyysin pastoria ja runoilijaa Irja Askolaa “siunaamaan” myös ensimmäisen telefaxini. Huumorintajuinen Iri kirjoittikin kauniin runon ja lähetti sen  minulle ja uusi faksi oli siunattu. Nyt todella hyvin toiminut telefaksi on jo vanhojen faksien taivaassa.

SDP:n Joensuun puoluekokous oli energinen ja iloinen. Kun Kokoomus vei Toivon, otti SDP Uskon ja Rakkauden. Nyt Keskustassa mietitään kiivaasti, mitä jää jäljelle. Hellyys? Tahdon olla sulle niin hellä. että  saat olla jäsen vaikka tahtomattasi?

Politiikka on käsitteitä ja niiden varastamista kuten  ”Kokoomus on Tyväenpuolue”. Viimeksi mainittu puri niin Suomessa,Ruotsissa,Saksassa kuin UK:ssakin. Seuraavissa vaalien koetinkivi kaikille ns. suurille puolueille on voittaa populistiset ja erilaiset ääriliikkeet.

Pessimistinen ennusteeni on, että vajaan vuoden kuluttua pidettävissä Suomen eduskuntavaaleissa suurista puolueista voittaa se, joka häviää vähiten.

SDP:ssa on nyt voitontahtoa. Erityisesti Mikael Jungner on kiinnostava tuleva linjanvetäjä. Hänen ehdoton vahvuutensa on, että Jungner on kaikkea muuta kuin pelkuri, mutta ennenkaikkea hän osaa katsoa Sdp:tä myös ulkopuolisin silmin. Työväentalonenä on tärkeä, mutta kyky aistia  työväentalon ulkopuolelta tulvivia heikkoja signaaleja on vieläkin tärkeämpää.

 Politiikassa puolueiden  menestyminen riippuu ratkaisevasti kilpailijoiden heikkoukdesta. Nyt keskustalla on selvä alavire.Viimeinen skandaali ovat haamujäsenet.

Ensimmäinen poliittinen tehtäväni oli 70-luvulla olla Oulun kaupungin nuorisolautakunnann puheenjohtaja, Silloin tapeltiin nuorisomäärärahoista. Järjestöillä oli hurja määrä jäseniä aivan siihen saakka, kun pyysimme jäsenluettelot tarkistttaviksi. Eräskin  kaupungin nuorisosihteeri löysi oman nimensä Kesksutanuorten jäsenluettelosta, vaikka ei ollut koskaan jäseneksi liittynyt.

Kävi ilmi, että Keskustalla oli  tapana ilmoittaa Pudasjärveltä Ouluun muuttaneet piiritoimistoon ja samalla liitättää ko. henkilöt Nuoren Keskustan Liiton jöäseniksi. Sinänsä hellää huolenpitoa. Niin toimi korsimolainen puoluekone.