Tämä jouluinen tarina on tosi.

Erään demarikansanedustajan 5-vuotias poika oli alkanut epäillä Joulupukin olemassaoloa. Ensiksi hänessä heräsi epäilys, ettämaailmassa ei yksinkertaisesti
voi olla niin suurta tehdasta, joka pystyy tekemään kaikille maailman lapsille joululahjat. Ja jos sellainen tehdas olisikin , on täysin mahdotonta, että lahjat pystytään kuljettamaan kaikille maailman lapsille samana iltana, päätteli poika . Siis joulupukkia ei ole.

Hetken mietittyään poika(sd) esitti johtopäätöksenään seuraavaa:
- Kun kaikki kuitenkin rakastavat joulupukkia, niin eikö valtio voisi hoitaa Pukin hommat…

Pian Joulupukki kolkuttelee ovea. Eduskunnassa Valtiopukki on ollut läsnä koko budjettikäsittelyn ajan.

Arkihuolet on nyt aika heittää syrjään. On aika levätä ja miettiä Joulun sanomaa. Minulle tärkein Joulun symboli on Tähti. Se valaisee ja näyttää tien.Välillä saattaa kompastuakin, mutta Tähteä seuraamalla pääsee perille.

Eduskunnassa on loppukiri. Joulutauko alkaa keskiviikkona, ja duuniin palataan heti loppiaisen jälkeen. Tunnelma on sama kuin kouluissa: on arvioinnin aika. Hieman tuntuu “savolaiselta” omakehu EU-puheenjohtajuuden ympärillä, jos nyt saavutukseksi ei katsota sitä, että Suomen puheenjohtajuuden aikana ei menty ainakaan taaksepäin. Savolaisethan sanovat, että “ite on ihtiäni kiittännä, ja kiitosta on piisanna.”

Suomella on jännä EU-tyyli: toisaalta ollaan kuin Euroopan omistajia, mutta isojen asioiden ollessa kysessä vetäydytään komission selän taakse , ja “Suomi on niin pieni maa”- vaihde pistetään päälle.

Kaksi saavutusta nousee yli muiden: Suomi pysty kokomaan EU:n Libanonin kriisissä ja kemikaalilainsäädäntö. EU:n yhteisessä Venäjä-politiikassa ei päästy eteenpäin, ja ymmärrettävästi perustuslaillinen sopimus on edelleen pakastimessa.

Tylsältä näyttää myös alkanut vaalieskustelu. Vastauksia uusiin haasteisiin ei jakseta hakea. vaan ideana näyttää olevan vatustajan kampittaminen milloin milläkin yksityiskohdalla.

Non, vähän pessimististä. Päivääni tuo valoa yksi pieni pieni Hyvä uutinen. Sanomalehti Ilkan päätoimittajaksi valitaan Matti Kalliokoski. Hän tuskin on “sukupolvensa kirkkain tähti” kuten jaakko Elenius on kehunut, mutta kansianvälisesti suuntautunut fiksu kaveri. Odotan innolla Ilkan uutta linjaa.

Glögi on maustettu ja kuumana nautittava eurooppalainen juoma, jota on käytetty virvoittamaan kylmässä säässä ratsastaneita tai hiihtäneitä viestinviejiä ja postimiehiä.

Tarkoitukseni kutsua Sinut jouluostosten lomassa piipahtamaan Nukussa lauantaina glögeillä kello 15-17. Itse haluaisin tuodan pienen viestin Suomen Eu-puheenjohtajuudesta. Mukana on loistava Stella ja hurmaava Antonio.

Viikko on ollut enemmän kuin mielenkiintoinen. Tiistaina oli kiivas YLE:n hallintoneuvoston kokous,jossa toivottavasti onnistuin kääntämään Yleisradion henkilöstöpolitiikkaa inhimillisempään suuntaan. En antaisi itselleni anteeksi, jos YLEn annettaisiin harrastaa ikärasismia ,ja me valitut hallintoneuvokset seuraisimme tapahtutta vain katseella.

Valiokunta tapasi keskiviikkona Tasavallan presidentti Tarja Halosen. Häneltä saimme tuoreen infon mm. tapaamisista presidenti Putinin kanssa.
Tänään kuuntelimme valiokunnassa Suomen Venäjä asiantuntijoita. Huh,huh:Arviot Venäjän tulevasta kehityksestä ovat erittäin ristiriitaisia.

Viime yönä kello 2 sain valmiiksi oman osuuteni yhdessä Päivi Lipposen kanssa kirjoittamastamme Väitöskirjasta.

Meitä on viime aikoina hemmoteltu TV-uutisilla, että hallitus ajaa kollega Jari Vileniä (kok.)peräti kahteen korkeaan kansainväliseen tehtävään . Jos Jaria ei valita OECD:n apulaispääsihteeriksi, niin loppusijoituspaikaksi on hallitus kaavaillut Unkarin suurlähettilään arvokasta tehtävääJarin ansiothan ovat suuret. Hän on ollut peräti 1,3 vuotta ministerinä ja 3 vuotta suuren valiokunnan puheenjohtajana. Kyllä niillä ansioilla jo pitää palkkiovirka saada.

Kun ihmettelin asiaa Vanhasen hallituksen ministereille, että miten hallitus ajaa oppositopuolen kansanedustajaa niinkin vaatimattomilla ansioilla korkeaan virkaan, vastaus oli, että ei hallitus aja, vaan Jari Vilen ajaa Jari Vileniä.

Onnea Jari! Näytät onnistuneen projektissasi! Olet onnistunut hurmaamaan hallituksen tai ainakin Paula Lehtomäen.

Jokaisen sukupolven kenties suurin pettymys on , että historiasta ei sittenkään opita mitään. Nuoruuden unihiekka pyyhkiytyi omilta silmiltäni herättyäni 90-luvun julmuuteen : Pyhä Äiti -Euroopan sydämessä käydään sotaa etnisine puhdistuksineen,keskitysleireineen ja naisten joukkoraiskauksineen! YK oli voimaton, ja tarvittiin sotiaallista kriisinhallintaa, jotta julmuudet saatiin loppumaan.

Tänään eduskunta hyväksyi suurella ääntenenemmistöllä “suomalaisen sotilasosaston asettamisen korkeaan valmiuteen osana Saksan.Alankomaiden ja Suomen muodostaman EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa”, kuten virallinen mieintöteksti kuuluu.
Tänäkin päivänä tarvitaan sotilaallista kriisinhallintaa, vaikka nuorena ei olisi millään uskonut , että pahaa ei saada maailmasta kirketyksi rauhanomaisilla keinoilla pois.EU on nyt ottanut kriisinhallinnan tosissaan.

Osallistuminen Naton vastaaviin nopean toiminnan joukkoihin näytetään tyrmäävän suoralta kädeltä. Eikö kannattaisi harkita Ruotsin linjaa, jossa asiaa tarkastellaan?
Voihan olla, että seuraava NRF operaatio on esimerkiksi maanjäristyksen jälkivaiheen pelastusoperaatioon osallistuminen. Entä, jos loukkaantuneiden joukossa on suuri määrä suomalaisia?

Mitä se Kekkonen opettikaan? Eikö se mennyt niin, että turvallisuus on aidan avaamista eikä portin sulkemista. Ollaanko nyt sulkemassa yksi portti?