Torstaina käynnistyy Antti Kalliomäen “totuuskomission” työ. Tarkoitus on arvioida perusteellisesti Sdp:n vaalitappioon vaikuttaneet tekijät. Olen kerännyt työtä varten kaikki ne mielenkiintoiset ajatukset, jotka olen saanut kommentteina sähköpostitse, kirjeinä ja tekstiviesteinä. Kiitos niistä.

Soitin aamulla myös ystävälleni Arja Alholle. Hän kertoi saaneensa satoja viestejä. Yksin Arjan kotisivulla oli ollut 5000 vierailijaa. Eilinen Arjan esiintyminen TV 1:n Voimala-ohjelmassa oli loistava. Poliitikko Arjasta oli tullut tutkija Arja. Luonteva jatko tohtori Arja Alholle.Hieno esiintyminen.

Viikonloppuna olin Suomen CP-liiton liittokokouksessa Oulussa puhujana ja kokouksen puheenjohtajana. Kokouksessa oli maansuru, sillä Eduskunnasta tippuivat tai jäivät pois eri puolueiden parhaat sosiaalipolitiikot ja henkilöt , jotka olivat pitäneet yhteyttä erilaisiin vammaisjärjestöihin: Maija Rask ja Virpa Puisto meiltä, Maija Perho Kokoomuksesta, Ulla Anttila ja Osmo Soininvaara Vihreistä, Riikka Moilanen-Savolainen ja Jukka Vihriälä Kepusta jne. Kummalliset vaalit.

Uudessa eduskuntaryhmässä käy kuhina.Kaikki haluavat päästä parhaille mahdollisille paikoille, mutta jakovara meni vaaleissa….Osto- ja myyntiliikkellä on pulmia, kun ei ole enää ostettavaa eikä myytävää.

Olen saanut satoja ja taas satoja teksti-ja sähköpostiviestejä ympäri maata. En muista koskaan aikaisemmin tapahtuneen niin. Ihmiset haluavat viestiä avoimesti, miksi he tällä kertaa joko jättivät äänestämättä tai äänestivät muita kuin sosialidemokraatteja .

Erityisen pulmalliseksi tulevan politiikan hahmottamisen tekee se, että osa ns. työläisäänestäjistämme siirtyi Timo Soinin puolueeseen ja toimihenkilöäänestäjät Kokoomukseen.Mahdoton yhtälö ratkaistavaksi?

Viestien tulva on ollut niin valtava, että niiden sulatteleminen vie aikaa. Risut ovat olleet päällimmäisenä:veropolitiikan virheet,eläkeläisten unohtaminen, vaalikamppailun ylilyönnit jne.

Kokoomus rakensi vaalivoittonsa myös valheelle luvaten esimerkiksi hoitohenkilökunnalle palkankorotukset. No,aionpa tehdä uudella vaalikaudella joko torstain kyselytunnilla “benit” ja hiillostaa kuin Ben Z. viime vaalikauden Liisa Hyssälää, että milloin hallitus korottaa sairaanhoitajien palkkoja.

Olen saanut myös ruusuja, onnitteluja ja kannustavia viestejä läpimenon johdosta. Hauskin onnittelu tuli runomuodossa:” Liisa ei tarvitse enää onnia, kun koossa on viisitonnnia”. Vastasin , että “Kyllä vielä tarvin onnia, kun vaalilaskut ovat kakskyttuhatta tonnia”.

Antti Kalliomäki pyysi minua mukaan selvitysryhmään, jossa on tarkoitus käydä läpi vaalitappion syyt. Saatu kansalaispalaute antaa oikeasti hyvän pohjan tulevalle pohdiskelulle.
Tämäkin foorumi on vapaa.Kommentoikaa,kirjoittakaa!

Lämpimät kiitokset luottamuksesta kaikille 5000 äänestäjälleni ja kaikkien aikojen parhaimmalle tukiryhmälleni. Oli hienoa tulla valituksi 8. kerran Suomen eduskunnan jäseneksi. Lisää virtaa ja visioita uudelle vaalikaudelle sain sadoista keskusteluista Oulun läänin alueella. Evästyksistä voisi kasata seuraavan hallituksen ohjelman, mutta näyttää siltä, että porvarihallitusta pukkaa…

Voittajilla on edessään vaalilupausten lunastamisen aika.

Sdp hävisi vaalit Oulun vaalipiirissä ja koko Suomessa. On rehellisen ja tiukan arvion paikka. Virallinen selitys, että “viesti ei mennyt perille” ei riitä. Miksi se ei mennyt perille, vaikka vaalikampanjan ympärillä pyöri enemmän viestinnän ammattilaisia kuin Sdp:n historiassa yhteensä? Ehkä juuri siksi. Oliko viestissä vika? Mielestäni ei, mutta ehkä ihmiset näkivät läpi viestin jotain sellaista pimeää, minkä sak:n hyllytetty vaalimainos paljasti?

Ainakin täällä vaalikamppailun ruohonjuuressa välillä tuntui, että juuri puoluetoimiston “viuluviikarit” itse hämärtivät viestin perillemenoa kummallisella, vanhanaikaisella räksytyksellä. Viuluviikareilla tarkoitan porukkaa, jotka vinguttivat vanhoja kappaleita kuten Keskusta menee “oikealle”, Kokoomus menee “oikealle”. Hohhoijaa. Energiaa meni toisten sättimiseen enemmän kuin oman viestin kirkastamiseen.

Eräässä Eeva Kilven runossa ennustetaan, että tulee aika “jolloin hangetkin kukkivat ruusuja”. Nyt se aika ei ollut.

Samalla kun pääministeri Matti Vanhanen korostaa ulkopolitiikan muuttumattomuutta ja kansalaisten tyytyväisyyttä, enemmistö ulko-ja turvallisuuspolitiikan ammattilaisista ja diplomaateista toteaa, että “Suomen pitäisi arvioida uudelleen ulko-ja turvallisuuspolitiikkansa”.

Melkoinen ristiriita, johon olen monta kertaa kiinnittänyt huomiota. En lakkaa ihmettelemästä sitä, miksi ulko-ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on niin olematonta ja se vähäkin sisäisesti jännittynyttä ja leimaavaa.

Olen ollut kaksi viimeistä vaalikautta eli kahdeksan vuotta eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Se on ollut haastava ja mielenkiintoinen tehtävä. Päivittäin minulla on ollut mahdollisuus vaihtaa mielipiteitä niin suomalaisten kuin kansainvälistenkin huippuasintuntijoiden kanssa. Niiden keskustelujen pohjalta olen johtopäätökseni vetänyt. Olen tullut samaan tulokseen kuin YLE:n selvityksessä diplomaatit, että uutta arviota tarvitaan.

Ulkoasianvaliokunta arvioi pari vuotta sitten-yksimielisesti, että kerran vaalikaudessa annettavat selonteot ovat liian kömpelöitä antamaan vastauksia nopeasti muuttuvaan meitä ympäröivään todellisuuteen. Armeijan hankinnat ilman muuta vaativat pitkää jännettä, mutta kansainvälisen tilanteen arviointiin tarvitaan lisää ketteryyttä.Siitä nousi hirveä meteli. Muistaakseni vain tohtori Teija Tiilikainen oli samaa mieltä.Nyt tarve nopeampaan reagointiin ja navigointiin tunnustetaan laajasti.

Esitin vajaa vuosi sitten, että seuraavan selonteon yhteydessä pitää tehdä huolellinen selvitys liittoutumisen ja liittoutumattomuuden eduista ja haitoista. Nousi vielä hirveämpi meteli ja sain nato-leiman otsaani. Tosi huvittavaa, että sana liittoutumattomuus oli vielä vuosi sitten pyhä ja koskematon. Tänään ko. sanaa ei juuri löydy korkeimman valtiojohdon puheista.

Nyt ilokseni huomaan, että Vanhanen,Heinäluoma ja Katainen ovat yksimielisiä selvityksen tarpeesta.

Nyt kaiken kukkuraksi Vanhanen ihmettelee, miksi turvallisuuspolitiikasta keskustellaan niin vähän.Niin, miksikähän? Ehkä siksi, että kaikki keskustelunavaukset tukahdutetaan heti alkuunsa vetoamalla muuttumattomuuteen ja gallupeissa ilmaistuun kansalaisten tyytyväisyyteen.
Niin että keskustelu alkaa.Keskustelu päättyy.

Valtiopäivien päättäjäiset ovat ohi. Istun työhuoneessani ,ja edessä on keväinen näky. Aurinko paistaa ja Kiasman edessä ratsastavan Mannerheimin ympärillä käy kova kuhina, sillä helsinkiläisnuoriso on jo kaivanut skeittilautansa esille.

Valtiopäivien päättäjäisissä oli kaksi surullista hahmoa: niskatuen varassa istuva, vakavoitunut Kimmo Sasi ja ministeri Leena Luhtanen, joka näyttää tyyneltä, mutta sisällä myrskyää varmasti. Taistelussa tulee aina invalideja, niin näyttää tulevan myös vaalitaisteluissa.

Tasavallan Presidentti Tarja Halosen ja puhemies Paavo Lipposen puheet olivat rakentavia. Molempien puheiden kärkenä oli valmius ryhtyä arvioimaan
uuden perustuslain mahdollisia korjauskohteita.

Istuvia kansanedustajia ei ole enää, pikemminkin juoksevia kansanedustajia ja vain sunnuntaihin saakka, jolloin uusi eduskunta valitaan.

Muutamassa päivässä on mahdollisuus tehdä ihmeitä ja saada Sdp:n kannatus kasvu-uralle.