Olen usein siteerannut Ruotsin entisen valtiovarainministerin Kjell-Olof Feldtin viisautta: ” On tärkeää voittaa vaalit, mutta vielä tärkeämpää on ,miten ne voitetaan”.

Kokoomusta- ja hallitusta- hiillostetaan eduskunnassa nyt toista päivää lupauksella nostaa hoitohenkilökunnan palkkoja.Vaalilupaus on osoittautumassa suureksi puhallukseksi, sillä budjetissa ei ole varattu rahaa hankkeeseen. Nyt on vaarana, että Kokoomus siirtää hankkeen työmarkkinajärjestöjen niskoille.

Muutenkaan ei porvarihallituksen alkutaival ole lähtenyt liikkeelle kovin fiksusti.Digiministeri Suvi Linden aiheutti päänsärkyä YLE:lle sanomalla, että lupamaksuista luovutaan ja rahoitus siirretään valtion budjettiin. Voi vain kuvitella, kuinka moni jättää maksunsa maksamatta, ja YLEn rahoituskriisi vain syvenee. Tulevaa rahoitusta selvittämään tullaan asettamaan parlamentaarinen työryhmä, mutta ministeri ilmoitti kantansa jo etukäteen.

Kummallista oli sekin, että malttamaton ulkoministeri Ilkka Kanerva lupasi lisärahaa puolustusministeriölle, vaikka juuri ulkoministeriön paineet lisärahan saantiin ovat jättimäiset.

Enkä tykännyt myöskään eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön puheenvuorosta tänään , jossa hän -tulevanakin presidenttiehdokkaana- sitoutui pitämään kiinni presidentin valtaoikeuksista- eduskunnan kustannuksella. Kyllä puhemiehen pitää puolustaa eduskuntaa.

Onko puhemiehemme avannut presidentin vaalitaistelun? Hohhoijaa.

Paavo Väyrysen rooli uudessa hallituksessa tulee olemaan mielenkiintoinen. Voi olla,että Suomen EU-politiikassa on pian ns. kahden lautasen ongelman sijasta kolmen tai neljän lautasen ongelma.Paavo-mörkö tahtoo tietenkin piiriin eli eri EU:n kokouksiin, jossa ovat presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja EU-ministeri.

Lautasista viis, mutta jos Väyrynen oikeasti halöuaa ryhtyä jonkinsortin timosoiniksi, niin siitä tulee ongelmia- Suomelle.

Kuulinkin, että Väyrynen on jo ilmoittanut menevänsä seuraavaan neuvoston kokoukseen riippumatta siitä, onko esityslistalla hänen asioitaan eli ulkomaankauppaa ja kehitystä- koskevia asioita.

Hallitusohjelman ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa koskevassa osiossa ei enää ole liittoutumattomuus-sanaa. Esitin sitä vuosi sitten demarien linjaksi, mutta siitä minut haukuttiin pataluhaksi. Perustelin asiaa EU:n puolustusulottuvuuden voimistumisella : liittoutumattomuudesta suhteessa unioniin tulee vain rasite.

Sdp:ssa uudistuspolitiikka on joskus hyvin kivuliasta.

Aamu alkoi 3 T- ratikassa, jossa viereeni istuutunut mukavan oloinen
rouva piti minulle poliittisen tilannekatsauksen. Hän kertoi olevansa kotoisin Ranualta , mutta asuneensa jo viisikymmentä vuotta Töölössä. Rouvan mielestä oli hieno asia, että Paavo Väyrynen tuli hallitukseen ,sillä hänessä on “miestä sanomaan Astrid Thorsille, että rajoja ei saa aukaista”.Oli pakko puolustaa Astrid Thorsia.

Jassoo, ajattelin- taisi rouva osua asian ytimeen. Väyrynen on valittu tyynnyttelemään Keskustan vanhoillista ja EU-vastaista kenttää. Tosi ovelaa.Sitä kuuluisaa “kaksoistrategiaa”,jossa kaupungeissa kannatetaan viinejä maitokauppaan ja maalla vastustetaan keskioluttakin.

Kokoomus sai ulko-ja turvallisuuspoliittisen värisuoran, mutta Keskusta otti sisäpolitiikan voimakeskukset suvereenisti. Missä valta ja raha, siellä Keskusta. Betonoiko Keskusta hallitusohjelmalla itselleen vallan for ever, jää nähtäväksi. Ohjelmassa on myös erittäin vahva panostus maatalouteen.

Ihan helppoa ei tule olemaan pääministeri Matti Vanhasellakaan, kun työkaverina on Paavo Väyrynen ja kotona Merikukka…

Ensi viikolla alkaa valiokuntatyö. Minulla on mielenkiintoinen kausi edessä . Olen ulkoasianvaliokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen sekä Suomen Pankin pankkivaltuutettu. Pankkivaltuutettuna pääsen tutustumaan Esko Ahon johtamaan SITRAan.

Ruotsin sosialidemokraattien analyysi omasta vaalitappiostaan tiivistyi kahteen lauseeseen: “Hävisimme vaalit, mutta voitimme politiikan”. Sillä naapurimaan demarit tarkoittivat sitä tosiasiaa, että Ruotsissa porvarit voittivat tulemalla demarien kylkeen. Näin tapahtui myös Suomessa.

Myös hallitusohjelmassa näkyy “kylkeen liimautuminen”. Mukavaa, että politiikka kelpaa.Vasta politiikan arki näyttää kuitenkin, mitä hallitusohjelma merkitsee kansalaisten arjessa.

Otetaanpa esmerkiksi vaalien alla kovasti puhuttu eläkeläisten asema. Ohjelmassa luvataan kansaneläkkeisiin 20 euron korotus. Samassa ohjelmassa on kuitenkin vihreä pukinsorkka: sähköveron huikea korotus. Siinä meni kansaneläkkeen korotus kerralla, mikä eläkeläisille tiedoksi saatettakoon.

Kirjoitin Vanhasen-Kataisen hallitus. Ainakin ministerilistasta päätellen se on Kataisen-Vanhasen hallitus. Kokoomus otti kuin otti parhaat ministeripestit. Voi olla , että tällä vaalikaudella Kokoomuksesta tulee porvarillisen Suomen johtava puolue.

Kyllä Kekkonen kääntyy haudassaan nähdessään ministerilistan: nyt Kokoomuksella on ulko- ja turvallispolitiikan värisuora- kaikki postit presidenttiä lukuunottamatta tasavallan presidenttiä. Ulkoministeri on Kanerva (kok) puolustusministeri Häkämies (kok) ja ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok)

Kokoomus vastusti aikoinaan vimmatusti valtiosihteerien perustamista. Nyt ne näyttäävät kelpaavan. Ministereitäkin tulee ennätysmäärä! Se on sitä politiikkaa. Sitä ihtiään.

Tarja Cronberg minua säälittää. Hänestä tuli työministeri, jonka tehtäväksi tulee- työministeriön lakkauttaminen! Mahtaa olla vaikeaa uudistaa työvoimapolitiikkaa hallinollisen hyrskynmyrskyn keskellä.

Kokoomus vei Toivon, mutta jäljelle jäivät Usko ja Rakkaus. Näin tiivisti eilisessä eduskuntaryhmämme kokouksessa uusi kansanedustajamme, entinen piispa Ilkka Kantola. Varmaan sitä ei Ilkka tarkoittanut, mutta jälkeenpäin hoksasin, että molemmilla sanoilla -uskolla ja rakkaudella- on oikeasti myös kasvot eduskuntaryhmässämme: Tommy Tabermann on rakkaus ja Ilkka itse usko.

Uskolla ja rakkaudella sosialidemokraatit pärjäävät pitkälle. Uskoa omiin perusarvoihin -tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen- tarvitaan juuri nyt. Rakkautta rahan lisäksi tarvitaan myös vaalilupausten kuten paremman vanhustenhuollon ,hoivan ja hoidon toteuttamiseksi.

Oppositiopolitiikan avainsanat on siis lausuttu: ne ovat usko ja rakkaus.Ensiksi pitää tietenkin sanoja makustella ja harjoitella uudessa eduskuntaryhmässä, muta miten voi uskoa esimerkiksi ryhmätoveri Tero Rönniin puhumattakaan, että voisi rakastaa häntä ja hänen ajatuksiaan?