Eduskunnan kyselytunnin jälkeen oli Metro-lehdessä lyhyt, mutta ytimekäs teksiviesti:
“Demarit ovat taas vasemmalla, vihreät porvareita ja Esko-Juhani Tennilä yhtä komea kuin ennenkin.” Siinäpä se. Niin on jos siltä näyttää, sanoi aikoinaan kirjailija Luigi Pirandello.

Ja siltä se näyttääkin: porvarihallitus syö pieniä lapsia aamiaiseksi.Ensimmäiseksi se rouskuttaa lasten oikeutta päivähoitoon. Jos vanhemmat ovat työttömiä tai opiskelevat , hoitakoot lapsensa kotona! Ensikuulemalta asia ei kuulosta hirveänkauheankamalalta, mutta sitä se on, kun teoriassa ok-asia suhteutetaan tämän päivän todellisuuteen.

Ensinnäkin työttömän tehtävä on hakea työtä ja parantaa työmarkkinavalmiuksiaan. Se ei onnistu, jos on kotona. Opiskelijavanhempien pitää opiskella ja valmistua nopeasti, mitä kivasti auttaa lasten turvallinen päivähoito.

Monet nuoret vanhemmat ja yksinhuoltajat tekevät pätkätöitä , vuokratyötä, freelance-hommia yms, joten pysyvä hoitopaikka on erittäin tärkeää ei ainoastaan vanhempien työssäkäynnin, mutta ennenkaikkea lasten kannalta.

Ehdottomasti parasta suomalaisessa hyvinvointivaltiossa on korkeatasoinen lasten päivähoito. Se on myös tasa-arvon kannalta mitä arvokkain asia. Oli sitten professori tai työtön, vanhemmat haluavat lapsilleen hyvää hoitoa. Professori maksaa hoidosta, mutta työtön ja köyhä voi saada saman hoidon ilmaiseksi. Se on aivan oikein ja siitä pitää pitää kiinni.

Väitelleenä “vaalitieteiden tohtorina” - takana peräti yhdeksät (9) eduskuntavaalit minua naurattaa “avoimuus ja läpinäkyvyys” vaalirahoituksen ympärillä. Koko hommasta on tullut vitsi.

Keskustan puoluesihteeri Korhonen on joko pukki kaalimaan vartijana vaatiessaan rajoituksia vaalirahoitukseen tai sitten aidosti omalla asialla, sillä todellakin hän tietää kuinka Iso Vitsi on vaalirahoitustietojen julkaiseminen.

Juuri Korhosen ollessa toiminnanjohtajana Etelä-Pohjanmaalla, kyseisen vaalipiirin vaalirahoitus on noussut pilviin. Kuulemma alkeellinenkin uskottavuusraja on 50.000 euroa.

Myös median rooli on vitsikäs. Kalevankaan ei olisi tarvinnut kuin laskea esimerkiksi Antti Rantakankaan Kalevan ilmoitusten palstamillimetrit, niin lehti olisi voinut todistaa vääriksi Rantakankaan ilmoittaman vaaleihin käyttämänsä rahasumman.

Amerikkaa ja amerikkalaisia vaalikampanjoita pilkataan Suomessa, mutta siellä on todellakin ilmoitettava pennilleen, mistä vaalirahansa on saanut.

Suomessa kohistaan jälleen Suomen ja Yhdysvaltain suhteista. Väitetään, että presidenttti Halosen kriittiset Irak-lausunnot ovat syynä siihen, ettei presidenttimme pääse vieläkään Valkoisen Taloon presidentti Bushin juttusille.
En alkuunkaan usko tähän teoriaan.

Suomi vaan ei yksinkertaisesti ole amerikkalaisen silmissä enää mitenkään erityisen tärkeä maa. Eurooppakin on menettämässä merkitystään, sillä maailmanpolitiikan painopiste opn pysyvästi siirtynyt Aasiaan.

Miksi sitten Ruotsin uusi pääministeri kutsuttiin välittömästi Bushin luokse kylään? Siksi että Ruotsin ulkopolitiikassa transatlanttiset suhteet ovat olleet erittäin korkealla politiikan esityslistassa jo pitkään. Kyllä meidänkin pitäisi kehittää uusia ideoita suhteiden tiivistämiseksi niin EU:ssa kuin kahdenvälisestikin.

Miksi sitten pitäisi päästä juttusille Valkoiseen Taloon? Siksi, että oli kysymys sitten ilmastonmuutoksesta,YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamisesta tai mistä muusta tahansa maailman polttavasta ongelmasta, EU:n ja Yhdysvaltain yhteistyö on välttämätöntä. Suoraan sanoen: yhtäkään päällekaatuvista ongelmista ei ratkaista ilman näiden kahden voimatekijän: EU:n ja Yhdysvaltain yhteistyötä. Se vain on niin.

Miksikään Bushin puudeliksi ei tietenkään kannata heittäytyä. Hyvin käyttäytyvän suomalaisen pystykorvan rooli sopii meille vallan hyvin.

Ihanaa, YLE ,ihanaa! Euroviisut todistivat viimeisellekin epäilijälle, että YLEssä on mieletön määrä upeaa osaamista ja uutta rohkeutta. Haluan liittää kehuihin vain kaksi lisähavaintoa.

Euroviisujen yleisilme oli fantastinen. Nuorten sunnittelijoiden Kristian Schmidtin, Kalle Ahosen,Samuli Laineen ja Jenni Viitasen luoma visuaalinen ilme oli saanut inspiraation kalevalaisesta hauen leukaluusta. Se oli juuri sitä kansainvälisyyden siementämää kalevalaista mystiikkaa, joka puhutteli. Todella upeaa.

Yllätysesiintyjä Krisse loi loistavaa naishuumoria, mikä pehmitti vieraatkin. Juttelin brittitoimittajien ja muutamien saksalaisten vieraiden kanssa ja huomasin, että Krisse-huumori oli mennyt perille.

Euroviisujen naiskuva oli muutenkin muuttunut. Huumoria ,rentoutta ja hurjaa osaamista oli viljalti .Muistelen, että aikaisemmin ammattitaistoisten naistaitelijoiden oli pakko keikistellä vähissä vaatteissa seksiobjekteina.

Jälkipuinnissa on ollut tympeää kisojen leimaaminen “Itä-Euroopan” viisuiksi.
Esimerkiksi Venäjän ja Ukrainan biisit olivat todella loistavia.

Kaiken kaikkiaan: viisut olivat hieno kokemus ja mieletön pr-pläjäys Suomelle.
Nautin sekä visuaalisesta puolesta että musiikista enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Ei ihme, että viisuja seurasi kahden miljoonan suomalaisen lisäksi 100 miljoonaa muutta eurooppalaista.

Euroviisuhömppä tulee jo korvista ulos ja edessä on vielä finaali. Lauantai-iltana kello 22 myös Jaakonsaaret Oulusta istuuntuvat Hartwall Areenalle ihmettelemään YLE:n kaikkien aikojen suurinta showta. Tiedän, että telkkarista viisut näkisi parhaiten, mutta mukavahan se on fiilistellä paikan päälläkin, kun siihen kerran tarjottiin mahdollisuus Yle:n hallintoneuvoston vanhana jäsenenä.

Vain euroviisuissa näyttää toteutuvan EU:n ydinajatus: Europe- free and whole. Vapaa ja yhtenäinen Eurooppa. Olisi jännittävää jutella myös politiikasta esimerkiksi Valko-Veäjän tai Ukrainan viisuedustajien kanssa. Miten he kokevat Euroopan? Ehkä siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Eräs asia minua harmittaa suunnattomasti: ikuinen parku suomalaisten heikosta kielitaidosta. Nyt ammuttavana on ollut euroviisuedustajamme Hanna Pakarinen. No, onneksi hän on hyvässä seurassa, sillä vuoronperään melkein jokaisen julkisesti englantia puhuneen kielitaitoa on arvosteltu. Oikea suomalainen seuraleikki.

Luulenpa, että maailmassa ei ole toista maata, jossa ihmisiä pelotellaan yhtä tehokkaasti vaikenemaan vieraalla kielellä. Kun Ranskaan valittiin uusi presidentti niin Suomessa kirjoitettiin, kuinka hän puhuu Tarzan- englantia.

Kysyin kerran suurlähettiläs Benjamin Bassinilta, että oppiko hän Kiinaa lähettiläsvuosinaan Kiinassa.
- En , mutta opin ymmärtämään kiinalaista englantia erittäin hyvin, hän vastasi. Totta, ranskalaiset,saksalaiset , tanskalaiset puhumattakaan intialaisista- kaikki puhuvat englantia omalla aksentillaan. Vain me suomalaiset vaadimme toinen toisiltamme täydellistä englantia. Shit!