Viime kesänä koin ihmeen: Oulun kauppatorilla puistonpenkillä istuneet miehet pysäyttivät ja pyysivät minua kertomaan EU:n syntymässä olevasta perustuslaista.Se on tasan tarkkaan ainoa kerta, kun kansalainen kysyi kansanedustajalta jotain EU:n perustuslaista. Eduskuntavaalitkin on käyty välillä, mutta tuon vuoden takainen tapahtuma on jäänyt ainutkertaiseksi.

Juhannuksena syntyi sopu.Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Sopimuksesta tuli hiirenliivit, mutta haastavissa olosuhteissa sekin oli saavutus. EU-koulun häirikköjä olivat Puola ja Englanti .Puolan häiriköinti näyttää vain jatkuvan. Saksan liittokansleri Merkelille kuuluu kunnia riitapukarien saamisesta yhteiseen neuvottelutulokseen.
Puolan venkuroinnista huolimatta uskon pysyvään sopuun .Pian EU voi paneutua ydinkysymyksiin: energiapolitiikkaan, ilmastonmuutokseen, kilpailukyvyn parantamiseen sekä oman globaalin vaikutusvallan vahvistamiseen.

Johtajuudelle on nyt Euroopassa tilausta. Juuri nyt Suomen ja muiden Pohjoismaiden pitäisi olla erityisen aktiivinen, mutta Eu-asioissa näyttävät olevan aktiivisia vain vastustajat - Suomessakin Timo Soini.Suomen hallituksessakaan ei taida olla ainuttakaan ministeriä, joka olisi aidosti innostunut kehittämään Suomen EU-politiikkaa.

EU:n on tietenkin omalla toiminnallaan osoitettava ylikansallisen yhteistyön tuoma hyöty ja lisäarvo. Niitäkin on: EU:n sitovat päästövähennyukset ja kemikaalilaki ovat hyviä viimeaikaisia esimerkkejä.

Kansanedustaja Juha Mieto tiedusteli, että ehtiikö kansanedustaja Jaakonsaari ollenkaan viettää kesälomaa. Vastasin hänelle,että kyllä ehtii, sillä Oulun vaalipiiri on sellainen Kepulandia, ettei kutsuja kesäjuhliin demareille juuri tule.
- Mieto vastasi, että “Kurikkahan tulloo…”

Ensimmäisinä kansanedustajavuosina asia tietenkin harmitti,sillä ilo ja intohimo ilosanoman levittämiseen oli ylitsevuotava, mutta sitten siihen tottui ,ja nyt näkee jo “boikotin” valoisan puolen. Eipähän tarvitse kesken kaiken vetää sukkahousuja jalkaan, ja aikaa jää lukemiseen ja latautumiseen. Ihan hyvä näin.

Tapanani on käydä Päätalo-päivillä. Se on minusta Suomen aidoin kesätapahtuma. Kuhmon kamarimusiikkifestivaalit ovat usein ohjelmassa,samoinkuin Iijokisoutu. Tänä kesänä on tarkoitus myös mennä Savonlinnaan eduskunnan tilaamasta Isän tyttö-oopperasta nauttimaan. Myös Porin Jatsit ovat ohjelmassa. Näyttää siis ohjelmaa olevan ihan nokko eli tarpeeksi, kuten Päätalon kielellä sanotaan.

Miedon lisäksi eduskunnan uusista “urheilujulkkiskansanedustajista” (huh, mikä sana), on kehittymässä kelpo kansanedustajia. Sekä hiihtäjä Mieto, painija Asell (sd), että curlin-sankari Uuspaavalniemi (kesk)käyttävät painavia puheenvuoroja tulevaisuusvaliokunnassa, jossa minäkin olen.
Lisäksi olen laulanut Marko Asellin kanssa duettona “Tahdon olla sulle hyvin hellä”-kappaleen eduskuntaryhmämme kevätkauden päättäjäisissä. Suosio oli valtava.
Nyt lähden Luonnon kirjaa selaamaan. Hyvää kesää ja kireitä siimoja!Palataan asiaan luonto-blogien merkeissä.

Kuunnellessani tänään pääministerin haastattelutuntia vakuutuin lopullisesti, että
Kollaja nousee korkealle politiikan esityslistalla. Sen vahvisti tänään Kalevassa myös voimaministeri Paavo Väyrynen. Ja miksi ei nousisi, onhan Kollajan ja Vuotoksen rakentamisesta päätetty kahden päähallituspuolueen Keskustan ja Kokoomuksen puoluekokouksissa!Lisäksi hallitusohjelmassa on luvattu lisätä “tuntuvasti vesivoimaa”.

Pääministeri Matti Vanhanen heittäytyi tietämättömäksi siitä, vaatiiko Kollaja Koskiensuojelulain purkamista vai vesilain muuttamista. Vanhanen ei voi olla tietämätön, sillä asia oli esille eduskunnan kyselytunnilla ja koko hommaa on puitu jo vuosia.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki kiemurteli torstain kyselytunnilla, että nyt vasta “selvitetään” eikä rakenneta. Herranjestas, tuo asiahan on selvitetty jo moneen kertaan, korvaukset maksettu ja Nousukala Iijokeen -projekti käynnistetty! Ministeri Pekkarisen sanat ja ruumiinkieli kyllä kertoivat totuuden, että vesivoiman “tuntuva” lisääminen on mahdotonta ilman Kollajaa ja Vuotosta.

Hallitusohjelmassa on vihreä sormenjälki: vesilakia ei muuteta muuten kuin yksimielisesti. Vesilaki on kaiken kukkuraksi ja onneksi vihreän ministerin Tuija Braxin takana.Koskiensuojelualaista hallitusohjelmassa ei puhuta. Aika ovelaa.

Heinäkuussa pidettävä Iijokisoutu saa nyt aivan uutta väriä. Vuosi sitten kerroin paikallisille uudesta uhasta Iijoen suhteen. Sympaattiset iijokiaktivistit katsoivat minua vähän kummeksuen , että liioittelen: laki Iijoen keski- ja yläjuoksuhan on lailla suojattu eikä lakeja voi noin vain muuttaa. Kyllä voi- valitettavasti hyviäkin lakeja, jos poliittista tahtoa on. Ja koskiensuojelulain purkamiseen sitä tahtoa näyttää olevan, jopa ympäristöministerillä.

Ilmastomuutos on niin vakava asia, että kaikki asiat pitää pystyä katsomaan uudessa valossa. Näin olen joutunut itsekin tekemään mm. ydinvoiman suhteen. Vielä vapaana virtaavia vesistöjä tai niiden osia ei kuitankaan enää kannata uhrata vain muutaman sadan megawatin takia.

Tänä iltana Pohjolan Voima järjestää Pudasjärvellä tilaisuuden, jossa voimayhtiö kertoo YVA-menettelystä eli ympäristövaikutusten arvioinnista Iijoen jatkorakentamisen suhteen. Ensinnäkin: YVA on viranomaismenettelyä, joka kuuluu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle eikä voimayhtiölle.

Toiseksi: eikö hallitusohjelmassa vihreiden vaatimuksesta haudattu vesivoiman lisärakentaminen? Kolmanneksi: alueella on käynnissä Iijoen ympäristö-ohjelman 3.vaihe, joka tähtää nousukalan saamiseksi Iijokeen ja muutenkin alueen virkistyskäytön lisäämiseen. Hankkeeseen ovat sitoutuneet kaikki alueen kunnat : Ii, Pudasjärvi, Taivalkoski ja Kuusamo.

Miksi Iijoen, tällä hetkellä ehkä Suomen merkittävimmän virkistyskalastusjoen, ei anneta virrata rauhassa? Miksi jälleen lisätään paikallisten asukkaiden epävarmuutta? Eikö pelon sijasta olisi viisasta keskittyä ja kehittää joen virkistyskäyttöä ja matkailuarvoa?

Johtopäätökseni on: Pohjolan Voima on aloittanut lobbauksen eli mielipiteenmuokkauksen Iijoen jatkorakentamiseksi saatuaan hallitukselta vihjauksen siitä, että koskiensuojelulakiin ja vesilakiin kajoaminen on sittenkin mahdollista.

Tapasin aamulla ulkoministeri Paavo Väyrysen. Retromiehemme oli innostunut, idearikas ja täynnä tarmoa kuin ensimmäsen kauden kansanedustaja.Luulenpa, että pian tapahtuu jotakin. Ulkoministeri Ilkka Kanerva puolestaan , hallituksen vaihtumiseen liittyvän rutiinimatkan jälkeen ,on otettu suorastaan haltioituneena vastaan suomalaismediassa.

Kun pääministeri Paavo Lipponen vieraili Valkoisessa talossa puolenkymmentä vuotta sitten, matka johti kummalliseen näytelmään ja Lipposen leimaamiseen Bushin puudeliksi sillä seurauksella, että Sdp hävisi vaalit ja pääministeri vaihtui. Hänestä sekä Anneli Jäätteenmäestä tuli Irakin sodan suomalaisuhreja. Niinpä, tasan ei käy onnen lahjat.

Ulkoministeri Kanerva on hoitanut hommansa mallikkaasti. Erityisesti Viron patsaskiistan hoitaminen sujui upeasti. Washingtonin visiittikin oli -laudatur.
Arvosana olisi ollut sama ilman ylenmääristä julkista kohkaamistakin.