Erkki Tuomiojan käynnistämä keskustelu puolueen puheenjohtajan valitsemisesta jäsenäänestyksellä on Suomea kohtaavista globaalihaasteista kenties pienin, mutta monella tavaa kiinnostava. Ideaa on kannattanut jo Keskustan Vanhanen , Kokoomuksen Sarkomaa ja kristillisten Räsänen. No, tässä kannatuksessa on toki havaittavissa vähän leniläisiä piirteitä :”kannattaa kuin naru hirtettyä…”

Keskustelu jäsenäänestyksestä on ehdottomasti hyvä. Kannatan myös sitä. Voisiko Oulun piiri olla edelläkävijä? Se saattaa parhaimmillaan johtaa jäsenten voimaantumiseen ja puoluejärjestelmän kiinnostavuuden kasvuun. Se on symboli avautumiselle sekä sisään- että ulospäin. Sellaisella kommunikatiivisella sosialidemokratialle, josta on huutava puute.Työväentaloihin tarvitaan happea.

En epäile, etteikö hanketta voisi vastustaa juridisesti korrekteilla perusteilla kuten ehdotus tuli liian myöhään tai että edustuksellinen demokratia se vasta demokratiaa onkin, mutta demokratiaa ja kansanvaltaa silmäteränään pitävä puolue voisi kyllä parempiakin argumentteja kehitellä.

Valitettavasti minun pitää jatkaa “itseruoskintaa” ja “oman pesän likaamista”. (Näillä ilmaisuillahan demariväkeä kannustetaan sisäiseen keskusteluun).
Näissä keskusteluissa on jo nyt sanat “uudistua” ja “uudistus” sanottu niin monta kertaa, että jos tuo “uudistus”-sanan sanomista olisi seurannut pienikin teko,niin uudistumista olisi jo tapahtunut.

Uudistuminen on teonsana eli verbi, ei nimisana tai lappu , joka liimataan minkätansa tekosen päälle. Se tarkoittaa, että asiat tehtäisiin vähän avoimemmin,vähän reilummin ja vähän demokraattisemmin eli paremmin kuin ennen. Miten on? Otetaanpa esimerkiksi valmistautuminen Sdp:n tulevaan puoluekokoukseen kotikaupungissani Oulussa.

Ehdokkaat puoluekokousvaaliin on asetettu. Jäsen-kuten minä- ei saanut edes tietää kokouksesta, jossa ehdokkaat asetetaan. Minkä tahansa mitättömän teeman käsittelyyn on edustajisto kutsunut jäsenistöään, mutta puoluekokous ei näköjään ollut sen arvoinen asia…
Järkyttävää ,sanon minä.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja on tänään ilmoittautunut Sdp:n puheenjohtajakilpaan, mutta ensiksi mahdolliseen jäsenvaaliin. Idea on kannatettava. Oikeastaan kaikki ajatukset, jotka inspiroivat ja aktivoivat jäsenkuntaa ovat tervetulleita. Neuvoa-antava jäsenkysely voidaan suorittaa joko erillisenä tai puoluekokousäänestyksen yhteydessä.

Olisi jymy-yllätys, jos puoluehallitus suostuisi jäsentiedusteluun. Kun en siihen usko, ehdotan edelleen Kimmo Kiljusen johtamaa ReiluSDP-projektia, jota ollaolevassa blogissani kuvaan.

Näihin aikoihin kokoontuvat Sdp:n suuret piirit päättämään tulevasta puoluekokouksesta. Sitten on pienten piirien rääppiäiset. Kaikki tapahtuu kuten ennenkin ,vaikka esimerkiksi Antti Kalliomäen työryhmä arvosteli juuri tästä puolueen sisäistä demokratiaa.
Kyllä Erkki Tuomioja tekee Sdp:lle palveluksen yrittämällä jälleen kerran rikkoa tuon ikivanhan ja ummehtuneen kaavan. Eki näyttää strarttaavan lauantaina Kouvolassa. Toivottavasti hän on tosissaan.

Tulevan puoluekokouksen tunnuksena on reilu Suomi. Mitähän jos aloittaisimme sen itsestämme.Ehdotan , että puoluehallitus asettaa puoluekokousvaaleja tarkkailemaan vaalitarkkailussa ansioituneen Kimmo Kiljusen . Hän voisi johtamaa työryhmää, joka seuraisi puoluekokousvalmisteluja ja niiden reiluutta. Jäseninä voisi olla juristeja kuten Johannes Koskinen, Jacob Söderman ja entiset puoluesihteerit Markku Hyvärinen ja Ulpu Iivari.

Puoluedemokratian kehittäminen olisi palvelus sekä SDP:lle itselleen että koko suomalaiselle puoluejärjestelmälle.

Vuoden hyvät työt on sitten tehty, jos partiolaisen ohje- tee hyvä työ päivässä-pitää edelleen paikkansa. Keräsin Sepon kanssa Kuusamon Talvijärveltä uuden vuoden ilotulituksen tuomat roskat. Kyllä useita satoja raketinjäännöstä, pulloa yms. tuli pelastettua jäämästä kalastajien verkkoihin tai muutoin pilaamasta ympäristöä.Motiivina oli hyväntekemisen ohella reipas hyötyliikunta kirpeässä pakkasessa.

Samaisella järvellä autoin myös venäläisrouvaa, joka kupsahti kumoon liukkaalla murtsikkaladulla. Rouva kiitti venäjäksi ja sitten yhdessä puhuimme yleismaailmallista naisten kieltä, jota yleensä käytetään hämmennyksiin jouduttaessa: hihi-hihi-hi-hi-hi-hi. Muutaman minuutin siinä yhdessä hihittelimme, kun en muistanut venäjäksi muuta kuin pätkän Jevtusenkon runoa.

Olisi ollut typerää vastata venäläisrouvan vuolaaseen kiitokseen veäjäksi, että” rannalla istuu paljasjalkainen nainen…”Kyllä taas harmitti, että tuli lopetettua hyvin alkaneet venäjän opinnot joskus 80-luvulla.

Venäläisiä turisteja on Pohjois-Suomessa todella paljon. Hienoa. Muistan ajan , jolloin oululaisista hotelleista vain Kauppahotelli ja legendaarinen Liisa Lisko majoitti venäläisiä-hänkin humanitaarisista syistä.