Sosialidemokraattien olisi oppositioaikana mahdollisuus miettiä syntyjä syviä kuten esimerkiksi parlamentarismin tilaa Suomessa. Minulla on se vahva tunne, että politiikan pöytätavat, moraali ja hygienia ovat jo pitkään olleet muuttumassa tältäkin osin sekavaan suuntaan. Miten muuten on mahdollista, että opposiitokansanedustaja Kimmo Kiljusesta on tulossa hallituksen neuvonantaja ETYJ:n vaalitarkkailuun liittyvissä asioissa. Eli oppositiokansanedustajasta tulee osa hallituksen valmistelukoneistoa!
No, tämä ei ole ensimmäinen kerta jolloin opposition ja hallituksen sekä hallitusta valvovan kansanedustuslaitoksen roolit menevät kansanedustajien kautta iloisesti sekaisin. Muistaakseni kansanedustaja Mari Kiviniemi oli aikoinaan hallituksen avustaja, kuten vihreiden Oras Tynkkynen nyt hallituksen ilmasto-asiantuntija.
Miten kansanedustaja voi samalla harrastaa hallituksen parlamentaarista valvontaa ja olla osa valmistelukoneistoa? Minusta se on mahdoton yhtälö. Vai tekikö Kanerva “sarkozyt”. Ranskassahan oikeistohallitus otti pari sosialistia ottopojiksi.
Tovoisin, että parlamentarismin isoja periaatteita pohdittaisiin eduskunnassa laajemminkin. Voisiko puhemies Niinistö tai jompikumpi varapuhemiehistä ottaa tehtäväkseen kirkastaa tältäkin osin vääristyneitä käytäntöjä?
Todettakoon, että Kiljusen nimitys on varmasti ns. Suomen etu. Hän on ETYJ:n toiminnan ja vaalitarkkailun kiistaton asiantuntija, mutta miten on parlamentaarisen ulottuvuuden kanssa?
Ps. Sarkozy otti sosialistin ottopojaksi nimenomaan ulkoministeriksi. Mahtaa olla Budapestissä hermostunut suurlähettiläs, jos on tulossa on todellakin “sarkozyt”.
3 kommenttia kirjoituksesta "Tekikö Kanerva "sarkozyt"?"
Tärkeitä kysymyksiä ja hyvää summausta ajankohtaisesta yksityiskohdasta! Sivuatte samalla suurempaa kysymystä parlamentarismin luonteesta - itse uskon suomalaisten näennäisen välinpitämättömyyden demokratiaa kohtaan juontuvan juuri poliittisesta linjattomuudesta: eikö vaaleissa tapahtuvien päätösten tulisi heijastua, mielellään selkeästi, koko maan linjaan? Parlamentaarisen päätöksenteon tulisi perustua valintoihin eri vaihtoehtojen välillä ja kansalaisten mielipiteiden todelliseen ja näkyvään heijastumiseen tavassa jolla maata johdetaan. Uusia ja erilaisia päätöksiä pitää olla mahdollista tehdä, ja vanhoja parhaimman mukaan kumoamaan jos ne on huonoiksi havaittu.
SDP on ollut valitettavasti vahvasti osana parlamentarismin muuttamisessa demokratiasta lautakuntien ja konsensuksen muodostamaksi savun ja peilien koneistoksi, jossa “taloudelliset realiteetit” ja “Suomen etu” oikeuttavat epädemokraattisia tai vahingollisia, lyhytkatseisia päätöksiä - miksi ilmastonmuutos (vain yhtenä esimerkkinä) ja sen mahdollisesti hirvittävät seuraukset eivät oikeuta sellaisiin pakkotoimiin joita hallitus toteuttaa talouden nimissä jatkuvasti?
Rohkeutta keskusteluun parlamentarismista, Suomi tarvitsee todellisia vaihtoehtoja!
Joopa joo. Ei ole moni muu tainnut hoksatakaan Tynkkysen ja Kiviniemen kaksoisrooleissa mitään outoa, ja Kiljunenhan on sopiva ja pätevä.
Delegoisin puheenjohtajaehdokkaille alkupohdinnat parlamentarismin tilan ja kansalaisvaikuttamisen vahvistamisesta.
On vähintäänkin ‘mietittävä syntyjä syviä’ ja aseteltava arvoja uuteen järjestykseen. Pelkkä arjen asiantuntemus ei ihan riitä maan tärkeimmälle paikalle.
Lähes kaikelle löytyy selityksensä ennemmin tai myöhemmin. Nyt saattoi löytyä avain Kimmo Kiljusen blogin lausahdukseen Kanerva-kohun kuumimmassa vaiheessa:
“Kuka heittää ensimmäisen kiven? Jokaisella on tekstiviestinsä.”
Kanerva taitaa hoidella tekstareilla muitakin soveliaita kohteita kuin blondeja. Ehkäpä hallituksen ottopoikapolitiikka toimii myös Suomessa?
Lisää kommentti