Suomen ulkopolitiikan vahvuus on myös ongelma. Oli suorastaan huvittavaa kuulla parlamentaarisen seurantaryhmän puheenjohtaja Juha Korkeaojan lausuntoa, kuinka heti työn alussa seurantaryhmä päätti pyrkiä konsensukseen. Siis: ensiksi päätetään olla yksimielisiä ja sitten keskustellaan ja etsitään perustellut. Sellaisessa ilmapiirissä ei kansalaiskeskustelua synny eikä vaikeita asioita pystytä käsittelemään.

Saksassa samaan aikaan aloitettiin laaja turvallisuuspoliittinen keskustelu ihan toisella tavalla. Molemmat hallituspuolueet CDU ja SPD julkaisivat turvallisuuspoliittiset strategiansa. Kyse on keskustelunavauksista, jonka perusteella saksassa leimahtikin virkeä keskustelu.

Olen edelleen sitä mieltä, että kerran vaalikaudessa tehtävät selonteot ovat liian jäykkä tapa arvioida turvallispoliittista tilannetta. Vielä omituisemmaksi tilanne tulee, kun kaikki eduskuntapuolueet napitetaan tiukasti mukaan parlamentaarisen työryhmän muodossa jo ennen hallituksen esitystä.

Terveiset Pohjois-Saksasta Kielin viikolta, jossa pohdimme parlamentaarikkojen voimin Itämeri yhteistyötä. Ei todellakaan ole mikään uutinen, että Itämeren tila on hirveä, mutta uutinen on, kuinka paljon meren tilasta on todella hyvää tutkimustietoa. Suomi saastuttaa Itämerta asukasta kohden eniten- kiitos maatalouden päästöjen, mutta pahimmat likaajat määrällisesti ovat Puola ja Pietari.

Oli kiva olla pitkästä aikaa saksankielisessä seminaarissa. Saksan kielen vahvat verbit palautuivat nopeasti mieleen ja oli ilo puhua tuota hienoa Goethen,Schillerin,Rudolf Steinerin , Karl Marxin ja Martin Lutherin kieltä. Oli oikeasti “eurooppalainen” olo.Jalkapallohurmiokin oli aistittavissa. Autoissa liehuivat jo viime viikonvaihteessa niin Saksan kuin Turkinkin liput. Siksipä itsekin seurasin poikkeuksellisen tiiviisti eilistäSaksa-Turkki ottelua. Kannatin vuoroin Saksaa ja vuoroin Turkkia.

Suomi tunnettiin luokan priimuksena EU-koululaisten vertailussa, sofware-osaamisesta ja armoitettuna hevimaana. Myös ex-ulkoministerin ja pääministerin naisseikkailut olivat tiedossa kuten myös vaalirahoitussotku. Suomen maine viattomana, maailman vähiten korruptoituneena maana on mennyttä…

Historiallisen ikävä eduskunnan kevät on päättynyt vaalirahoitukseen liittyvissä sekavissa tunnelmissa . Kun on koko aikuisikänsä yrittänyt todistaa, että ei tämä politiikka mitenkään erityisen likaista ole, niin nyt se on todistettu: aika likaista on. Lordi Orwell taisi kääntyä haudassaan , kunKeskustan puoluesihteeriksi valittiin kaikesta huolimatta Jarmo Korhonen, uuskorsimolainen,jolle on vakiintunut lempinimi Kelmi.

Sdp:n puoluesihteeriksi valittiin myös Korhonen. Ari, jonka lempinimi on Kelpo. Tulemme syksyllä näkemään,kuinka Kelmi ja Kelpo nostavat profiiliaan ja huhut puoluesihteerien kuolemasta osoittautuvat vääriksi.

Kansanedustajien totaalisesta väsymisestä kertoo, että minua lukuunottamatta kukaan ei halunnut lähteä Kielin viikolle. Kielin viikko on juhannuksen aikaan oleva perinteinen Itämeren maiden parlamentaarikkojen tapaaminen, johon osallistuu nyt myös liittokansleri Angela Merkel. Kutsu oli tullut eduskunnan puhemiehistölle ja kolmelle kansanedustajalle ja vain Jaakonsaaret Oulusta lähtevät, joten vuoden 2008 Juhannus vietetään Taivalkosken sijasta Pohjois-Saksassa…

Mitä yhteistä on Irlannin kansanäänestyksellä ja suomalaisella vaalirahoitusjupakalla, jossa pääosaa näyttelee KMS eli Kehittyvien Maakuntien Suomi? No, ensituntumalta ei mitään, mutta sittenkin: molemmissa jylläsivät liikemiehet ja nationalismin virus, jota ei saa päästää epidemiaksi.

Irlannin kansanäänestyksessä olivat asialla suurliikemiehet ja äärinationalistinen Sinn Fein -puolue. Iltapäivälehdet olivat Ei-linjalla ja lietsoivat pelkoja irlantilaispoikia houkuttelevasta eurooppalaisesta armeijasta, abortista jne… Tuloksena oli selvä ja harmittava EI, joka oli isku koko Unionille, mutta saattoi olla lopullinen naula myös kansanäänestysten ruumisarkkuun. Harmi, sillä kaikesta huolimatta pitäisi pitäisi EU:n uskottavutta hakea kansalaiskeskustelun kautta, johon oivan tilaisuuden tarjoavat kansanäänestykset.

Lissabonin sopimus on kaikkien maiden kansanäänestksissä mennyt nurin. Olisi ollut komeaa, jos Suomessa olisi järjestetty massiviinen EU-opintokerho kansanäänestyksen muodossa ja tulos olisi ollut KYLLÄ.Tai sitten ei…

Entä KMS? Siinäkin oli nationalistisia piirteitä, kun liikemiehet rankkasivat porvariehdokkaat isänmaallisiin ja ei-isänmaallisiin, muut olivat tietenkin itsestään selvästi ei-isänmaallisia. Suomelle onneksi-. toisin kuin Irlannissa , meillä on EU-asioissa fiksu ja informatiivinen lehdistö, myös iltapäivälehdistö.

Sdp:n Hämeen puoluekokouksessa oli merkittävä uusi tunnelma: hurja muutoksen nälkä ja siitä kumpuava voimaantuminen.Tämä tunne nosti Jutta Urpilaisen Sdp:n uudeksi puheenjohtajaksi.

Muistelen italialaisen sosiologin Fransesco Alberonin verranneen joukkoliikkeen syntymistä tunneilmiönä rakastumiseen. Jotain sellaista oli Hämeenlinnan puoluekokouksessa.

Alberoni myös totesi, etteivät yksilöt, eivät edes suuret johtajat,synnytä joukkoliikettä, vaan joukkoliike on hiljaisena muhimassa ja se nostaa yksilön . Siis tilaus Jeesukselle, Zarahustralle, Maolle on olemassa ja liike sitten nostaa johtajan.Jeesus tai Mao ei siis luo liikettä, vaan liike luo heidät.

Pitääpä kaivaa Alberoni esille, mutta sitä ennen: paljon onnea Jutalle! Sdp:n sai loistavan puheenjohtajan ja Jutan kautta uuden tunnesiteen kansalaisiin. Jos Jutalle annetaan tilaa, niin kaikki voivat hengittää eikä uudistumista voi estää enää mikään.