Olen saanut paljon kielteistä palautetta alleolevasta blogista ” Koulumurhaajien maa”. Kiitos niistä. Hämmästelen, että niin monet ovat sanoneet motiivikseni ns. poliittiset irtopisteet. En todellakaan hae irtopisteitä vaatimalla ministeri Holmlundia kantamaan poliittista vastuuta. En tarvitse niitä, ja tiesin jo etukäteen saavani tästä enemmänkin miinuspisteitä.

Asioista on kuitenkin voitava puhua myös periaatteelliselta kannalta. Mitä poliittinen vastuu oikeasti on? Toinen vaihtoehto tietenkin on, että tapahtuipa mitä tahansa, ministerit istuvat aitioissaan kertomassa kuinka hirveän paljon on töitä tehty, ja kaikki jatkuu niinkuin ennenkin.

Koulumurhien syvällinen analyysi vie aikaa ja rohkeutta. Vihan ja välinpitämättömyyden kierre on katkaistava. On järkyttävää havaita näin jälkikäteen kuinka terävästi Pirkko Saisio kuvasi aikaamme ja ennusti tulevaa näytelmissään Virhe ja Tunnottomuus.

Suomen suurimman lukion ,Tikkurilan lukion rehtori Risto Väyrynen kirjoitti välittömästi Kauhajoen traagisten koulusurmien jälkeen ja vaati, että käsiaseille on Suomessa saatava täyskielto.Tavallinen ihminen ei tarvitse käsiasetta mihinkään järjelliseen toimintaan. Olen samaa mieltä.

23.9.2008. Tuskan päivä. Onko Suomesta tulossa koulumurhaajien maa?

Onko todellakin niin kuten ministeri Holmlund , että poliisi sai ennakolta tiedon netissä olleista uhkauksista ja kuulu epäiltyä, mutta ei ryhtynyt toimiin? Jos näin on, niin sisäministerin on vedettävä johtopäätökset. Niin tapahtuisi kaikissa muissa sivistysmaissa.

Samana päivänä sai Suomi toisenkin takaiskun. Inhimillisesti tosin täysin eri luokkaa, mutta puistattava sekin. Suomi on rankasti pudonnut korruptiota mittaavassa luokituksessa vaalirahoitusskandaalin takia.

Esitin pari vuotta sitten turvallisuuspoliittiset selonteot korvattaviksi ketteremmällä tavalla: vuosittain eduskunnalle annettavilla tiedonannoilla tai selonteoilla, sillä neljässä vuodessa selonteoille oli tapana käydä niinkuin Eino Leinon runossa Lapin kesästä, jossa “ukoiksi harmaantuvat jo sylilapset”. Selonteot tuppasivat nimittäin harmaantumaan eli vanhentumaan jo valmistelun aikana.
Sain niskaani kaikki pääministeri Vanhasta myöten.Erityisen vihainen oli silloinen puheenjohtaja Heinäluoma.
No,lauantaina saman asian esitti ulkoministeri Stubb.Hyvä.Pääministeri on hiljaa.

Nyt viimeistelyssä oleva selontelo vanheni kättelyssä Venäjä- analyysin osalta, jota varmuudella juuri nyt rustataan- realistisemmaksi.

Georgian tapahtumien pahin johtopäätös olisi, että kansainvälinen yhteisö hyväksyisi Venäjän veto-oikeuden naapurimaittensa asioihin. Venäjää ei saa vähätellä eikä nöyryyttää, mutta kaikilla mailla ,myös pienellä Georgialla ja Ukrainalla on oltava oikeus omiin ratkaisuihin.

Niin myös Suomella, jossa suurin vaara on jälkisuomettuminen.

Eduskunnan syysistuntokausi alkoi myrskyisissä merkeissä. Suomen yli pyyhkii metsäteollisuuden hirmymyrsky, jonka merkitystä esimerkiksi Kainuulle ei voi mitata millään “richterin”asteikolla.

Lehtien levikit laskevat ja sanomalehtipaperin kysyntä maailmalla laskee. Pakkauspaperin ja monen muun metsän tuotteen kysyntä sensijaan nousee.Metsästä tehdään jopa lääkkeitä! Herroja vuorineuvoksia voi kyllä syyttää, ettei pitkiä valoja ole pistetty tarpeeksi ajoissa päälle.
Pohjoisen metsävyöhykkeen merkitys saattaa jopa kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, joten ihan epätoivoiseksi ei ole syytä heittäytyä.

Mutta,mutta,mutta. Metsäteollisuutta ajaa alas monenlaiset jäykkyydet, joista ei oikein vielä edes kunnolla puhuta. Metsänomistuksen pirstaloituminen ja siitä johtuva puupula on yksi niistä.
Ajatelkaapa, jos pienviljelystä olisi ihannoitu yhtä kauan kuin pienmetsänomistusta, niin missä tilassa olisi Suomen maatalous nyt? Ajatelkaapa, jos työmarkkinakäytännöt olisivat iolleet yhtä jäykkiä kuin metsänmyyntisysteemit, niin missä olisimme nyt?