Torjunhyvintavoitto vai murskatappio? Murskatappio tuli kaupungeissa, mutta koko maassa selvittiin hopeasijalle. Puheenjohtaja Jutta Urpilaista on turha syyttää: hän pärjäsi erittäin hyvin kaikissa vaalikeskusteluissa ja veti muutenkin vaalikampanjan mallikkaasti. Minusta Urpilainen pärjäsi paremmin kuin Lipponen aikoinaan ensimmäisissä vaalikeskusteluissa , mutta ajanhenki-Zeitgeist- ei nyt suosinut sosialidemokratiaa eikä nuorta naista puheenjohtajana.
Minua jäi kaivelemaan monien ikäisteni naisten suhtautuminen Juttaan.Kuulemma kimitti ja oli muutenkin agressiivinen. Juttako agressiivinen- ei Pyhä Äiti!!! Mitä tulee kimittämiseen, niin on tyypillistä-sanoisinko naisvihaa- vaatia naisia möreyttämään ääntänsä, jotta vaikuttaisi uskottavalta. Näköjään jo meidät vanhemmat naiset hyväksytään, mutta nuoria ei.Ei Sdp:n johtajien tarvise näyttää Lipposelta tai Heinäluomalta?
Onnea kaikille valituille. Voi olla ,että ajat vaikeutuvat niin, että valitut tulevat kadehtimaan valitsematta jääneitä…
9 kommenttia kirjoituksesta "Torjuntavoitto vai murskatappio?"
Surullinen tarina tämä vaalitulos - nimenomaan tulokseen johtaneet syyt. Syrjityt äänestivät Soinin kautta mm. EU:ta ja globalismia vastaan, kostivat SDP:lle kansainvälistymisen.
Syrjäyttäjät äänestivät kokoomusta, joka lupasi heille lisää etuisuuksia ja köyhiltä kerättyä rahaa.
Suurkaupungeissa ja savupiippupaikkakunnilla meidät todella murskattiin ; muualla saatamme vielä elvytyksellä toipuakin.
Jutta oli todella erittäin hyvä ja innostava. Ehkä unelmointi ei kuitenkaan tähän maailman kriisiin istunut. Tappion siemenet ovat syvemmällä, kylvetty jo kauan sitten kentän rapautumisen ja ylimielisyyden multaan.
Ehkäpä ne, joiden tärkein - ja ainut yhdistävä tekijä puoluekokouksessa - oli kampittaa Tuomioja, voisivat edes yrittää pysähtyä miettimään toimintansa vaikutuksia.
Eki itse puolestaan voisi vielä vanhoilla päivillään opetella yhden uuden asian: esittämään opetuksensa etu- eikä aina jälkikäteen.
Hyvä Liisa. Olipa hyvä kommentti. Ihmettelen sitä, miten toimittajat sanoivat hopealle tulleesta SDP:stä, että se kärsi rökäletappion, kun taas pronssille tulleesta kepusta sanottiin, että se jäi kahden ja puolen prosenttiyksikön päähän. Eikö kuitenkin kepu kärsinyt tosi ison rökäletappion, 3,3 prosentin tappion voittajalle? Jutta esiintyi hyvin. Ääni ja muu esiintyminen ykkösluokkaa. Tuntuu, että demareiden sisällä on kateutta. Eikä tiedetä sitä, että johtajaa on kunnioitettava. Näinhän muualla. Mm. Vanhasessa ei ole mitään vikaa, vaikka tappio tuli. Ihmettelen Erkki Tuomiojan kommentteja iltalehdissä. Olisi itse tullut vaalitalkoisiin ja asettunut ehdokkaaksi. Lopettaisi arvostelun. Tulisi hommiin ja tekisi kunnon töitä ja arvostelisi vasta sitten. Jutta selviytyi rauhallisena, vaikka sai osakseen naista halventavia lausuntoja lähinnä Suomea johtavalta henkilöltä Matti Vanhaselta. Demarit voivat olla eduskuntavaaleissa kultasijoilla, kunhan vanhat änkyrät rupeavat töihin arvostelun sijaan!!
On tullut vähän sellainen olo, että nuorta naista puheenjohtajana ei pidetä uskottavana-nimenomaan naiseteivät pidä! Kataista kuuntelin hämmästyneenä-sehän lateli kuin meidän periaatteita melkein sanasta sanaan, joita käytettiin edellisissä eduskuntavaaleissa. Katainen hallitsee retoriikan Soinin tapaan. Jutta varmaan Isolla Pajalla syyllistyi jännityksessään toistamaan itseään, mutta muuten on esiintynyt erittäin hyvin. Tyylikkäästi ja rauhallisesti, ei tietoakaan agressiivisuudesta ja kimityksestä. Kokoomus ja vihreät kylvivät niin paljon rahaa mainontaan, että odotan mielenkiinnolla selvitystä siitä, mistä rahat tulivat.Jutalle järjestöväen tuki. Mutta tappiohan tämä vaalitulos meille on -ihan sydämeen koskee.
Sanoisin, että turpiin tuli kautta maan demareille ja myös demokratialle. Kuten proffa Martikainen sanoi aamu-tv:ssä niin n. 1,5 miljoonaa ihmistä käänsi demokrataille selkänsä. Turhaa hehkutusta siis äänestysprosentin lievällä nousulla.
Puoluejohdon pitää tunnustaa reilusti tappio eikä puhua mistään torjuntavoitoista tai jalkojen kuivina pysymisestä, jotka ovat sananhelinää.
Sitä ihmettelen, ettei muu puoluejohto ollut näkyvästi taistossa mukana mediajulkisuudessa vai onko se täältä Nurmosta katsottuna virhearvio tai sitten aika meni omassa vaalityössä niin etten ole rekisteröinyt asiaa.
Jutta selvisi keskusteluissa hyvin mutta nuoruuden into ei korvaa näkemystä. Sosialidemokraattinen ideologissa on unelmia mutta pitää osata soveltaa puheet arjen ognelmiin tai tulevaisuuden uskon luomiseen sekä puhua niistä asioista jotka ovat kuntalaisille tärkeitä.
Oikeastaan villakoiran ydin on siinä, jos ajattelee puolueen habitusta, että Jutan ongelmana on se, että hän on nainen ja nuori. Hän joutuu tekemään 110 prosentisesti töitä sen eteen, että kannattajakunnan körmyorkesteri tulee vakuutuneeksi demarien viesteistä.
Kaikesta huomlimatta kaikilla sosialidemokraateilla on nyt peiliin katsomisen paikka.
Tappio mikä tappio - pääkaupunkiseudulla murskatappio.
Mutta sitä minä miehenä häpeän, että kaksi raukkaa - Tuomioja ja Heinäluoma - yhtenä “miehenä” hyökkäävät Jutan kimppuun tehden hänestä syyllisen vaalitappioon.
E-linja, Eero ja Erkki, pitkään puolueen alamäkeä rakentaneet, syyllistävät 4 kuukautta puheenjohtajana toimineen Jutan ja yrittävät näin pestä itsensä. No löytyihän heillekin yhteinen nimittäjä!
Heinäluoma oli puoluesihteerinä petaamassa itseään puheenjohtajaksi ja vähät välitti järjestöjen kuihtumisesta. Valtiovaraiministerinä Eero-boy lisäsi luistoa kannatuksen alamäkeen runnomalla SAK:n lupaaman varallisuusveron poistamisen. Ja huippuluiston laskuun Eero varmisti hyväksymällä puolueen ja SAKn luokattomat vaalimainokset.
Entäpä toinen itsensä puhdistaja, ET?
Erkki istui hiljaa mukana päättämässä, meni kotiin ja haukkui blogissaan päätökset.
Niin että sellaisia poikia.
Jutta on asettanut tavoitteeksi puolueen uudistamisen ja “raikastamisen” tavoitteena hyvä menestys 2011 eduskuntavaaleissa. Senkin unelman toteutumiseen on hyvät perusteet uskoa. Mutta se edellyttää meidän kaikkien tukea ja yhteistyötä. Ei helmoihin pakenemista.
“Tilanteessa, jossa maa huutaa selkeän sosialidemokratian ja vasemmistolaisen politiikan perään eivät unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta herätä luottamusta”, sanoi Tuomioja blogissaan.
Liikkuvava äänestäjänä haluaisin tietää onko SDP todella siirtynyt keskustaan, Jurpilainenhan itsekin viittasi tähän vaalitenteissä.
Minä olen aina ollut duunareiden puolella ja joudun kyllä siirtymään SDP:stä vasemmalle, jos SDP todella on nyt siirtynyt keskustaan kuten on sanottukin.
Urpilainen oli minusta hyvä ja teki parhaansa, mutta äänestäjänä minua huolestutti itse puolueen siirtyminen keskustaan. Mikä se totuus on tässä asiassa, voisiko kukaan valaista?
“äänestäjänä minua huolestutti itse puolueen siirtyminen keskustaan. Mikä se totuus on tässä asiassa, voisiko kukaan valaista?”
Eikös se mene niin, että SDP on jäänyt poliittiseen keskustaan muuttamatta linjaansa. Ei puolue ole itse siirtynyt mihinkään. Tästä lienee Urpilaisen retoriikassa kyse.
Eli vasemmistoliitto on vasemmalla ja kepu siirtynyt entistä enemmän oikealle (on itseasiassa monen asian suhteen jopa kokoomusta oikeistolaisempi). Näin ollen SDP on poliittisella kartalla yksin keskellä.
Ok. Kiitti vastauksesta.
Oli se silti hämäävää tavalliselle äänestäjälle. Olisi saattanut olla kannattavampaa sanoa ollaan yhä vasemmalla (ja keskusta tyhjillään?).
Olisi myös ehkä kannattanut kritisoida Kokoomuksen vaalimaintontaa enemmän. Tästä Lipponen jo ärähteli. Kansa kaipaa sellaista, luulen, sellaista lipposmaista suoraa puhetta. Moni jäi miettimään missä kulkee SDP:n linja.
Eihän kukaan vanhempi pidä kokoomusta muuna kuin pankkiiripuolueena, nuoremmat saattoivat mennä halpaan ja ajatella, että nämä ovat nyt työntekijöiden asialla.
Tarkoitan kaikki puolueisiin liittyvät erot kannattaa tehdä vaaleissa hyvin selväksi jo nuorienkin äänestäjien takia.
Urpilainen oli energinen ja vaikuttava, mutta näihin puolueiden eroihin olisi kaivannut selkeyttä. Tsemppiä tulevaan, demareita tarvitaan!
Katsoin uutiset.
Sieltä muistui mieleen, että olihan sellainenkin puoluesihteeri kuin Feldt-Ranta. Hän vaati nyt pontevana selkeitä tavoitteita pöytään puolueen uudistamiseksi.
Voi hyvät hyssykät. Hänkin petasi aikanaan itselleen eduskuntapaikan. Muistaako joku, mitä muuta hän sai aikaan puoluesihteerinä, järjestökentästä vastaavana, Heinäluoman jälkeen?
Onko puoluesihteerin virka pelkkä henkilökohtaisen etenemisen tikapuu? Näin ainakin on ollut kahdelle edelliselle.
Toivottavasti nykyinen A. Korhonen keskittyy varsinaiseen toimenkuvaansa - nostaa järjestötyö taas pikästä aikaa arvoonsa. Ja sitä kautta SDP nousuun!
Lisää kommentti