Euroopan parlamentin vaalit pidetään Suomessa 7.6.2009. Olen vaaleissa ehdokkaana ja tarvitsen lisää innokkaita tukijoita auttamaan voitokkaan vaalityön tekemisessä! Liity tukiryhmääni tästä!

Eero Heinäluomann analyysi Vanhasen hallituksen talouspolitiikasta aamun televisiossa oli erittäin terävä. Kyllä minäkin olen seurannut silmät pyöreinä ministerien miljardien heittelyä.
On todellista oikeistolaista jakopolitiikkaa luvata työnantajille kansaneläkemaksun poisto ja synnyttää - hupsista vaan-uusi miljardiaukko budjettiin. Muistaako vielä kukaan, että vielä kesällä aivan ylivoimainen kansantalouden taakka-pitkälläkin tähtäimellä- olisi ollut vajaat 100 miljoonaa maksanut ilmainen lasten päivähoito, mikä olisi ollut todellinen täsmäelvytys lapsperheille.

Eero ei siis lähde eurovaaliehdokkaaksi. Se oli huono uutinen. Mikä oikein riivaa niitä demareita, joille Herra Puolue on suonut kosolti luottamusta. Miksi he eivät lähde ehdokkaiksi? Tällä en tarkoita puolueen puheenjohtajaa tai eduskuntaryhmän puheenjohtajaa: heillä on oma tärkeä tehtävänsä. Mutta entä puolueen ja ryhmän varapuheenjohtajat, varapuhemies ja muut dignitäärit (arvohenkilöt) ?
Miten itse aion osallistua taakanjakoon, sen kerron ensi torstaina.

Alussa kehuin Heinäluomaa. Nyt seuraa moitteet. Eero sanoi aamun haastattelussa, että eduskuntaryhmässä on vain yksi-eli minä, joka pitää Nato-keskustelua tärkeänä ja jopa arvioi jäsenyyden hyötyjä haittoja suuremmiksi. Juuri tällainen hengenhaistaminen on tehnyt luovan ja rennon turvallisuuspoliittisen keskustelun mahdottomaksi. Se että joku kulkee natometri kädessä ja tarkkailee kenen hengityksessä on natopromilleja ja kenen ei.

Sitä paitsi joka asiassa yksi ihminen aloittaa keskustelun ja yksikin voi olla oikeassa. Kun EU:n synyttänyttä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä perustettiin, saksalainen veljespuolueemme SPD oli oppositiossa. Puoluekokouksessa hiili- ja teräsyhteisöä kannatti vain yksi puoluekokousedustaja, nuorisoliittolainen Willy Brandt…

Suomi on kriisissä. Yritykset toisensa jälkeen irtisanovat ja lomauttavat. Työttömyys kasvaa. Kriisitietoisuus on heikko, sillä keskiluokka ei vielä koe asemaansa uhatuksi. Vielä muutama kuuukausi sitten oppostion puheet leimattiin pelotteluksi. Nyt hallitus itse korjaa ennusteitaan aina vaan huonompaan suuntaan.
Ehdotin viime viikonvaihteessa kriisihallitusta, jossa olisivat ainakin nykyiset päähallituspuolueet sosialidemokraateilla täydennettynä. Ministeri Katainen vastasi hieman oudolla tavalla- suurinpiirtein seuraavasti:” Suomessa ei tarvita mitään uusia vaaleja ja byrokraattisia rakentreita vaan lähimmäisenrakkautta”.
Ehdotukseni taustalla ei ole hallituskipeys tai vallanhimo, vaan oikeuden jano. Yhdelläkään puolueella tai poliitikoilla ei ole kertakaikkieen aihetta ylpeyteen tai ylimielisyyteen, vaan juuri nyt on oikea aika jakaa vastuuta.

Jos eduskunnassa debatin tuoksinassa kansanedustajalta-joko tahallaan tai vahingossa lipsahtaa sanat, että edustaja valehtelee, napsahtaa heti puhemiehen huomautus. Niinpä tavaksi on tullut sanoa esimerkiksi, että edustaja käyttää totuutta säästeliäästi.
Pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen käyttävät totuutta todella säästeliäästi väittämällä, että Vanhasen hallitus ei tee leikkauslistoja. Hallitus ei tee, mutta pakottaa kunnat tekemään leikkauslistoja. Lopputulos on kaikkein pahin: opettajia lomautetaan, terveydenhuollon henkilöstöä vähennetään sekä vanhusten hoidosta ja hoivasta tingitään.
Pääministeri jopa vihjasi tulevista verokorotuksista. Väistämättä tulee mieleen edellisen laman lääkkeet, joihin potilas melkein kuoli. Keskellä syvintä lamaa Ahon hallitus korotti veroja, joka syöksi työttömyyden nousuun. Siinä sitä sitten oltiin- työttömyyden ja kasvavan velan kaksoisgiljotiinissä.
Toivottavasti nyt ei tehdä samoja virheitä. Mieluummin uusia virheitä.

Saimme Uuuden Vuoden tervehdyksenä mobiilipostia Kittilästä. Kuva oli epäselvä, mutta lähettäjä tuttu. Kummastusta herätti, sillä kittiläläinen ystävämme oli juuri edellispäivänä valittanut, että hän ei osaa lähettää edes tekstiviestiä.

Yllätys paljastui. Asialla oli ollut Piko, Karjalan karhukoira. Piko(1,8 v.) oli saanut käpäliinsä emäntänsä kännykän ja niinpä Jaakonsaaret saivat Ouluun ihan mobiilipostia.

Pikon emäntä totesi myöhemmin, että onneksi Piko ei lähettänyt viestiään hätäkeskukseen. Olisi tullut mojova lasku.

Hyvää Uutta vuotta Pikolle ja Pikon Anneli-emännälle. Ja kaikille rakkkaille ystäville, jotka ovat lukeneet ja tulevat lukemaan kirjoituksiin blogiani myös vuonna 2009.