Jäsenyys Euroopan unionissa on Suomelle erittäin tärkeä asia.Se on  huomattavasti tärkeämpi kuin vielä  jäsenyysneuvottelujen aikana kuvittelimme.

Mikä on tärkeintä EU:ssa? Ilman muuta rauha, vaikka sitä sanaa ei mainita yhtään kertaa valtioneuvoston eduskunnalle antamassa EU-selonteossa. Havainnon teki tulevaisuusvaliokunnassa kuultavana ollut tohtori  Aufferman Turun kauppakorkeakoulusta.No, ymmärrettävää, rauha on tänään itsestäänselvyys.Vai onko?

Mikä on tänään tärkein asia Euroopan unionissa? Vastaukseni on : sisämarkkinoiden toimivuus ja yhteisöllisyys. Niin totta kuin se on, tuntuu mahdottomalta ajatella kantaa vappumarssilla julistetta ” Sisämarkkinoiden toimivuuden ja yhteisömenetelän puolesta”.Huhuh.Tylsää, mutta tärkeää  Euroopan idean: rauhan,hyvinvoinnin, työllisyyden kannalta.

Norja maksaa enemmän kuin Suomi päästäkseen EU:n sisämarkkinoille. Se siitä nettomaksamisesta.Jos Suomi olisi tullimuurien takana, niin eipä ainakaan minun mielikivitukseni riitä kuvittelemaan , miten Suomen olisi käynyt.Yhteisömenetelmä taas takaa reilut pelisäännöt , jotta isot maata eivät pääse hillumaan pienempien kustannuksella.

Hyvää Vappua! Itse aion  kantaa vappuna mielessäni banderollia: ” Sisämarkkinoiden toimivuuden ja yhteisömetelmän puolesta-Eteenpäin EU”. Ääneen tietenkin sanon, että “Ihmisten Eurooppa-työtä Suomen puolesta”.Sama asiahan se loppujen lopuksi on.

Uusimpien ennusteiden mukaa Suomen talous heikkenee ja lama pitkittyy. Työttömyys saattaa kasvaa yli 100 000 hengellä.  Hallitus on väittänyt, että Suomen budjetti on eräs Euroopan elvyttävimmistä. Näin ei todellakaan ole.  Se vähäinenkin elvytys aloitettiin liian myöhään. Moni “kurki ehti kuolla, ennenkuin suo tuli sulaksi” eli monet terveet yrityksen ovat ehtineet jo kaatua.

Tänään aamulehdessä Tampereen yliopiston taloustieteen professorit Jukka Pirttilä ja Jari Vainiomäki arvostelelevat rankasti hallituksen politiikkaa. He päättävät artikkelinsa,. että “sellainen ajattelu, että mitään ei voida tehdä, koska lama aiheutuu Suomen ulkopuolisista tekijöistä, on virheellinen.”

Professorit arvostelevat kuten demaritkin sitä,että elvytys on ollut lähes kokonaan pysyviä veronalennuksia. Niistäkin suurin osa päätettiin jo kauan ennenkuin tilanteen todellinen laita paljastui.

Olemme arvostelleet koko ajan ,että veronalennukset ovat tehoton tapa elvyttää. Veronalennukset pistetään “sukanvarteen” eli säästetään, kun tulevaisuus näyttää epävarmalta.

Demarien  arvio taloustilanteesta on ollut viime kesästä lähtien kristallinkirkas. Olemme esittäneet myös vaihtoehtoja.

Julkisuus on kuitenkin nyt, niin se on aina ollut, hallituksen julkisuutta, mutta oikeassa valitettavasti olemme olleet. Tämä tiedoksi rakkaille puoluetovereille, joiden mielestä oppositiopolitiikkamme on ollut hampaatonta.

Muinoin sanottiin: mitä ylioppilaat tänään, sitä kansa huomenna.Nyt voisi sanoa, että mitä kansalaisliikkeet tänään, sitä maailman mahtavat huomenna.

Mellakoinnit, kyynelkaasut ja pönöttävät  pääministerien perhekuvat täyttävät tv-ruudut  huipppukokousten aikana, mutta kulissien takana vaikuttavat myös erilaiset kansalaisliikkeet.Ne  ovat pystyneet muuttamaan maailmaa ja ajattelua merkittävästi. Erilaisten sosiaalifoorumien yms. vaikutus maailmanpolitiikan esityslistaan on häkellyttävä.  Esimerkiksi  maailman 20 suurimman talousmahdin kokous Lontoossa päätyi tuloksiin, joita muutama vuosi sitten kaduilla vaadittiin, mutta joiden toteutumiseen oikeastaan harva jaksoi uskoa.

Köyhyyden poistaminen on vihdoin nostettu korkealle maailmanpolitiikan esityslistalle, protektionismi torjuttu, veroparatiisit pannaan kuriin, kansainvälisille luottolaitoksille- ennen muuta IMF:lle annataan lisää rahaa pelastamaan vararikon partaalla olevia valtioita, pankkien valvontaa lisätään jne. 

Kaiken kaikkiaan: globaaliongelmiin etsitään globaalilääkkeitä. Politiikka on palaamassa politiikkaan. Euroopan Unionikin puhuu yhdellä äänellä ja on yhä vaikutusvaltaisempi globaali toimija. Missä EU-siellä etsitään ratkaisuja.

 Kun Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama lähestyy Eurooppaa” kuuntelemalla eikä luennoimalla”, on pöytä katettu paremmalle politiikalle.

Ja tervetuloa Suomeen Venäjän presidentti Medvedev.Valitettavasti en pääse häntä kuuntelemaan, kun tismalleen samaan kellonaikaan on Masudin iltakoulu Vantaalla. Masud on maahanmuuttaja ja aktiividemari, joka järjestää keskustelitilaisuuksia Tikkurilassa.

 Synkässä maailmassa on sittenkin monta valonpilkahdusta.

Eduskunnassa on  tällä viikolla useita mielenkiintoisia tapahtumia. Keskiviikkona presidentti ja nobelisti Martti Ahtisaari pitää eduskunnassa puheen, jonka sisältöä odottelen mielenkiinnolla. Tosin itse tapahtumanakin se kannattaa noteerata, sillä parisen vuotta sitten oli puhemiesneuvostossa kuumaa keskutelua sitä, voiko ylipäätään kukaan muu kuin kansanedustaja tai ministeri puhua eduskunnan suuressa salissa.

Itse ajoin voimakkaasti ajatusta, että kaikkein merkittävimmät puhujat  kuten esimerkiksi YK:n pääsihteeri voisivat puhua myös eduskunnassa kansanedustajien edessä, mutta vielä parisen vuotta sitten esitys oli liian “radikaali”.

Tänään tuskin kukaan hämmästelee asiaa. Minä puolestani nyt hämmästelen Johanna Korhosen asettumista Keskustan eurovaaliehdokkaaksi. Että kaikista maailman puolueista Johanna valitsi Keskustan… siinä riittää ihmettelemistä. Totta on tietenkin, että Korhonen ei olisi tullut valituksi Lapin Kansan päätoimittajaksi, jos hän olisi ollut joku muu kuin keskustalainen. Hänethän erotettiin sen takia, että Johanna elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa, joka olisi puolestaan mahdoton asia, jos Keskusta olisi laista saanut yksin päättää. Huh, monimutkaista.

Fortumin johdon palkitsemiskäytännöt ovat loukanneet ihmisten oikeudentuntoa.

Herrojen palkitsemiseksi kehiteltiin niin monimutkaiset palkitsemisjärjestelmät, että loppujen lopuksi niitä ei ymmärtänyt kukaan. Ne valahtivat huippupoliitikkojen ja hallintoneuvostojen läpi kuin kuuluisa vesi hanhan selästä. Pyörityksessä ovat nyt pari entistä demariministeriä ja nyt ministerit Pekkarinen ja Häkämies.

Minua on henkilökohtaisesti kohdannut syrjässäolemisen armo; en ole ollut niissä pöydissä, joissa palkitsemisjärjestelmistä on päätetty, mutta silti tunnen myötähäpeää. On se vaan ihmeellistä, että ministerit, hallintoneuvostojen jäsenet, Fortumin hallitus tai itse Lilius eivät tajunneet, että niin ylitsevuotava palkitseminen ei ole oikein ja kohtuullista, vaan väärin ja kohtuutonta.

Erityisen pahalta asia tuntuu nyt, kun kansalaisiin vedotaan lähimmäisen rakkauden nimissä osallistumaan talkoisiin, tekemään enemmän ja pitempään töitä sekä luopumaan palkankorotuksista Lapsena sanottiin, että “ehottaja ensin”. Sillä tarkoitettiin, että ajatuksen tai idean esittäjän täytyy itse näyttää esimerkkiä.Se on kestävä eettinen ohje  myös ja erityisesti aikuisille.

Suomen sanotaan olevan yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Onkohan tuo totta?  Piiri pieni pyörii Suomessa, nimittää toisiaan “nimitysvaliokuntiin” yms. ja valitsee kavereitaan erilaisiin tehtäviin. Olisiko tämä institutionaalista korruptiota?

Fortum-case on jäävuoren huippu. Sitä on helppo lätkiä, kun se on valtionyhtiö.Minkähänalisia eläke-ja pakkiojärejstelmiä on yksityisissä yrityksissä.?Vastaavatko ne kansan oikeustajua?