Pääsimme ydinvaliokuntiin

Istun nyt ensimmäistä kertaa omassa työhuoneessa täällä Euroopan parlamentissa. Kun aloitin tämän blogini kirjoittamisen, niin tietokoneen äät ja ööt olivat hukassa ja muutkin kirjaimet eri järjestyksessä, kuin mihin olin tottunut. Näppäimistö oli ranskalaisen mepin jäljiltä, joten ei muuta kuin vaihtoon. Se sujuikin nopeasti ja helpotti huomattavasti kirjoittamista.

Olen ollut hiukkaisen huvittunut seuratessani  suomalaismedian havaintoja meppien valiokuntavalinnoista. Kuulemma me suomalaiset emme joko halunneet tai pääseet ydinpaikoille-paitsi tietenkin Heidi Hautala, josta on tullut yhden alivaltiokunnan puheenjohtaja. Täytyy tunnustaa, että minullekin tarjottiin titteleitä, mutta halusin kiihkeästi työllisyys-ja sosiaalivaliokuntaan. Miksi? Siksi, että haluan olla työelämän, työllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asialla.

Sain sd-ryhmässä neuvoteltua kollegani Mitro Revon sisämarkkinavaliokuntaan, joka on työllisyysvaliokunnan rinnalla uksi  parlamentin ydinvaliokuntia. Sisämarkkinat ovat EU:n kulmakivi, mutta toimivat sisämarkkinat vaativat korkean kuluttajansuojan.Kun kerroimme olevamme tyytyväisiä valiokuntapaikkoihin, niin ainakin Iltalehti piti meitä kunnianhimottomina nynneröinä.Tosiassa näihin valiokuntiin oli oikeasti vaikea päästä, sillä niihin oli kovin tunku. Se kertoo eurooppalaisten demarien kiinnostuksesta työllisyys-ja sosiaaliasioihin sekä kuluttajansuojaan.

Hölmöin arvio oli Kalevassa, jonka mukaan suomalaismepit kärsivät  sisäisestä hajaannuksesta. Vakuutan, että yhteistyö ainakin Mitro Revon ja minun välillä sujuu erittäin hyvin. Todella harmillinen asia on, että yksikään suomalainen ei halunnut tai päässyt maatalousvaliokuntaan. Se on ehdottomasti yksi tärkeimmistä.