Yön yli nukuttuani uudet EU:n huippuvalinnat tuntuvat jo ihan hyviltä. Uusi neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy on Bergian pääministeri, joka kirjoittaa japanilaisia haiku-runoja. Matalan profiilin pääministerin yhdeksi ansioksi katsotaan, että hän on on pystynyt pitämään koossa Belgian hallitusta peräti vuoden. Se onkin saavutus, mutta kertoo enemmän Belgiasta kuin Belgian pääministeristä.

Rompuy (eli suomeksi Römpötti) on myös karavaanari. Karavaanari on tunnetusti kaikkien kaveri.Se sopii  ihan oikeasti hyvin uuden komission puheenjohtajan ohjenuoraksi. Matalan profiilin presidentti toivottavasti puolustaa pieniä jäsenmaita ja etsii yhteistä politiikkaa.

Uusi ulkoministeri  paronitar Ashton on puolestaan runnonut läpi Brittiparlamentin ylähuoneessa Lissabonin sopimuksen. Se on hieno osoitus ladyn kyvyistä neuvotella. Varinkin brittikonservatiivit tulevat grillaamaan häntä tulevissa kuulemisissa. Toissapäivänä ulkoasianvaliokunnan kokouksessa oli pientä esimakua tulevasta. Hänen heikkouksiinsa kuulemma kuuluu, että hän on ollut 80-luvulla ydinaseita vastustavassa liikkeessä! Kaikesta näkyy , että grillit on sytetetty , koska hän on nainen ja sosialidemokraatti eikä käy kampaajalla joka viikko…

Ensi viikolla astuu Lissabonin sopimus voimaan. Korkeat virat on täytetty ja komissio on syntymässä. Työkalut ovat siis olemassa, joten tulosta pitäisi syntyä. Jo on aikakin. Vuosien jahkailu  institutionaalisista “räteistä ja lumpuista” on vieraannuttanut kansalaisia EU:sta , vaikka  tavoite oli lßhentää kansalaisia Euroopan unioniin.

 Voi,ei! EU:n johtajiksi haettiin vahvoja ja visionäärisiä eurooppalaisia, jotta Euroopasta- poliittisesti hiirestä -tulisi globaali leijona.EU-hiiri ei saanut takkia, mutta liivit tuli. EU:n presidentiksi valittiin hatusta Belgian pääministeri Herman Van Rompuy ja EU:n ulkoministeriksi tulee brittikomissaari Catherine Ashton.  Herman Kuka Rompuy tulee varmasti tutuksi ja Catherine Ashton  on nainen paikallaan, mutta kummallisia nuo nimitykset olivat.

 Puhuuko EU tulevaisuudessa yhdellä äänellä?  Ennustan, että  EU tulee puhumaan  kahdella äänellä -Merkelin ja Sarkozyn äänellä.

Olli Rehnistä tulee komissaari, sillä kaikki maat saavat komissaarin-kiitos irlantilaisten. Ollin salkku tulee olemaan myös painava, kuten sanonta kuuluu. Jos se ei sitä ole, niin Rehn tekee siitä sellaisen niinkuin hän teki edellisestäkin komissaarin salkusta.Paavo Lipponen oli hyvä ehdokas. Oma fiilikseni on sama kuin pikku Kallella, jonka äiti ihmetteli miksi Kalle tuli hiihtokilpailussa neljänneksi vaikka osanottajia oli vain kolme. Kalle vastasi, että kun ei kulje, niin ei kulje.

Suomella ei pienenä  maana “kulkenut”. Finland O points.

 Täällä europarlamentissa  meillä on huomenna juhlaistunto Berliinin muurin murtumien muistoksi.Tilaisuudessa puhuu Tsekin entinen preidentti Vaclav Havel.Minulla on kotona aitoja palasia Berliinin muurista. Yhden kappaleen olen omin käsin muurista irroittanut .Virallinen Suomi taisi herätä muurin murtumiseen vasta silloin se oli jo tapahtunut, mutta monet esimerkiksik kirkon kautta kansalaisyhteiskunnassa DDR:ssa työskennelleet olivat varmoja tulevasta.

SDP:lla ei ollut  suoria suhteita muinaisen DDR:n kommunistiseen valtapuolueeseen SED:iin,  ja suhteita hoidettiin eduskuntaryhmän kautta. Minulla oli mahdollisuus olla ryhmän valtuuskunnassa pari vuotta ennenkuin muuri murtui. Viralliset tapaamiset olivat todelliset fraasiolympialaiset. Meille oli etukateen kerrottu, mitä ei saa puhua ja mistä saa. Huhuh.Valtuuskuntaamme pidetiin Berliinin ulkopuolella vierastalossa, joten toisinajattelijoiden tapaaminen onnistui vain “karkaamalla”.  Tietäen Stasin tehokkuuden, meidänkin jokaista askelta taidettiin tarkkailla.

Samoihin aikoihin vieraili DDR:ssa myös Kokoomuksen kansanedustajien delegaatio. Eräs nimeltä mainitsematon naiskansanedustaja kertoi jälkeenpäin hurmioituneena, kuinka Suomessa on väärä käsitys DDR:sta, sillä siellä ON monipuoluejärjestelmä. Niin olivat siellä toverit kertoneet. Niin meni perille propaganda.

FST:n puolella Suomen televisiossa näytettiin viime lauantaina DDR:sta kertova loistava elokuva Toisten elämä-das Leben der Anderen. Kiitos FST:lle! Saksan televisiossa, jota minulla on täällä Brysselissä mahdollisuus seurata, on toinen toisistaan mielenkiintoisia keskusteluja saksojen yhdistymisestä.

Vain yhtä asiaa näytetään katuvan: DDR:n mainio koulujärjestelmä revittiin alas muurin myötä. Useat keskustelijat ovat maininneet Suomen koulujärjestelmän esimerkkinä, johon suuntaan DDR:n järjestelmää olisi pitänyt kehittää sensijaan että se tuhottiin.  Toden totta, suomalaisen peruskoulujärjestelmän leppymättömät kriitikot ovat pilkanneet Suomen systeemiä DDR:n kopiona. Eivät pilkkaa enää vaan kehuvat joskus jopa omana saavutuksenaa.

Kotisuomessa Sdp:n Urpilaisen ajojahti näyttää kiihtyneen. Jutalle lohdutukseksi: SDP:lla ei ole tainnut olla koskaan puheenjohtajaa, jotka aikalaismedia olisi kiitellyt. Paras puheenjohtaja on aina ollut se, joka on jättänyt paikkansa.  Jutan “virheitä” ovat: hän oli liian nuori, liian dynaaminen ja nainen.

Suomessa työttömyys kasvaa. Pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan ja katkaisuun käytettävät rahat ovat loppuneet jo aikoja sitten. Kuka kantaa vastuun pitkäaikaistyöttömyyden sosiaalisista vaikuksista? Miksi yksikään media ei kysy Kokoomukselta mitään, vaikka se voitti viime eduskuntavaalit nimenomaan vaatimalla työvoimapoliittisten rahojen leikkaamista? Kokoomushan tunnetusti voitti vaalit halvalla “tempputyöllistämistä”koskevalla kritiikillään.

Pitkäaikaistyöttömyyttä ei saa päästää kasvamaan, sillä sen alaspainaminen on hirvittävän vaikeaa. Edellisen laman “siperian” olisi pitänyt opettaa, mutta näköjään kukaan ei koskaan opi mistään mitään. Ottaa todella päähän.

Kun kerran olen alkanut purkaa sydäntäni, niin narisen sitten lisää. Otti päähän valtiosihteeri Sailaksen esiintyminen pari viikkoa sitten A-studiossa.  Viimeisen päälle fiksu Sailas kehaisi, kuinka hän jo vuoonna 1998 otti esille väestän ikääntymisen tuomat ongelmat. Olisi valtiosihteerin pitänyt muistaa, että Lipposen 1. hallituksen suurprojekti oli Kansallinen Ikäohjelma, jonka suosituksia on pikkuhiljaa toteutettu. Suomi sai asiasta jopa Bertelmanns säätiön tunnustuspalkinnon koska, Suomi ainoana eurooppalaisena maana otti ikääntymisen  esille.