Aseet tappavat

4 kommenttia kirjoituksesta "Aseet tappavat"

1. Juha Tammikuu 4th, 2010 at 16:25 1

   Kasvanut väkivalta liittyy varmasti oikeistolaistumiseen, muttei tietenkään suoraan vaan yksilöllistymisen kasvuna ja yhteisöllisyyden rapautumisena sekä välinpitämättömyytenä. Tähän eivät muuten oikeistolaistuneet vasemmistopuolueetkaan voi ilmoittautua syyttömiksi.

   Se, että Suomi on väkivaltainen maa, ei sitävastoin liity Sellon tapahtumiin mitenkään, siis yhtä vähän kuin se, että tekijä oli maahanmuuttaja. Teko oli harvinaisen julkinen, samalla tavoin kuin kouluampujien. Tämä ei ole osa perinteistä suomalaista väkivaltaisuutta, joten tutkijoiden olisikin aika jättää ideologiat narikkaan ja yrittää objektiivista tutkimusta syistä. Tämä tuntuu nykyään olevan erityisen vaikeaa, kun kaikkeen on syypäänä joko maahanmuuttajat, rasistit, suomalainen mies tai hallitus.

   Onko aselaeilla vaikutusta? Ei se niin yksiselitteistä ole. Jos olisi keino saada ns. laittomat aseet kitkettyä viimeistä tussaria myöten, se olisi varmasti tehty jo aikaa sitten. Miten löytyisi keino saada edes osa näistä pois kierrosta?

2. Realisti Tammikuu 4th, 2010 at 20:45 2

   Jep, jep. Samaa liturgiaa on kuultu sinun suustasi aiemminkin, kuten myös muiden puna-viherihmisten taholta. Lähempää tarkastelua väitteet vain eivät kestä…pitäisikö veitset ja puukot myös kieltää, entäpä “järeät” henkilöautot, joilla voi, Luoja paratkoon, vaikka esim. törmätä tahallisesti ihmisiin?

3. Hiltu Tammikuu 7th, 2010 at 21:45 3

   Realisti,
   puukolla tai autolla ei pysty etäisyydeltä tapamaan useita ihmisiä muutamassa sekunnissa.

4. Sari Melkko Tammikuu 8th, 2010 at 22:31 4

   Väitän, että suomalaiset ovat syystä jos toisestakin asehullua kansaa. Pelkästään historiallisten faktojen valossa Suomessa on vanhaa perua, valkoisten ja punaisten perintönä olevia aseita yli oman nykyisen tarpeen. Tätä peruksi saatua aseistusta eivät kaikki kansalaisemme ole edes halunneet toimittaa esimerkiksi viranomaisten haltuun, ja tämä vain yhtenä syynä runsaaseen asemääräämme maassamme.

   Suomeen kohdistuvaan maahanmuuttoon liittyy useita sellaisia seikkoja, joita ei ehkä olla vielä haluttukaan käsitellä julkisuudessa, mutta joita aikanaan on syytä tulla käsittelemään. Yhtenä tällaisena kohtana mainitsisin ns. maahanmuuttokuvioon kytkeytyvän kiinteistöbisneksen. Voisiko olla vaikka niin, että ajoittain jopa yltiöpäiseksi äitynyt suomalainen asuntorakentaminen vaatii nyt ehdottomasti asukkaita, ja mistäpä niitä muualta saadaan kuin ulkomailta.

   Oikeistohallituksen keväällä 2008 julkaiseman sisäisen turvallisuuden ohjelman, joka on otsikoituna “Turvallinen elämä jokaiselle”, tavoitteena on suureellisesti, että “Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015″.

   Itse olen todennut jo helmikuussa 2009, että sisäisen turvallisuuden ohjelmassa käsitellään nimenomaan naisten kokemia turvallisuusuhkia aivan liian vähän ja ehdotetaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi toimenpiteitä aivan liian ylimalkaisella ja yleisellä tasolla.

   Ohjelmassa todetaan väkivaltarikollisuuteen liittyen muun muassa seuraavaa:
   - “Tahallisia henkirikoksia tehdään Suomessa vuosittain asukasta kohden edelleen noin kaksinkertainen määrä Euroopan Unionin jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna. Vain Baltian maissa, Romaniassa, Bulgariassa ja Unkarissa rikollisuustaso on Suomea korkeampi.”
   - “Naisiin kohdistunut henkirikollisuus on vuosina 2002 - 2006 pysynyt ennallaan. Tämän ajanjakson aikana henkirikosten uhreista 71 % oli miehiä ja 29 % naisia.” - “Pahoinpitelyjen määrä on kasvanut tasaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Uhkana on, että väkivallan määrä kasvaa väkivaltaan turtumisen, eriarvoisuuden lisääntymisen, lähisuhdeväkivallan lisääntymisen, humalahakuisen kulttuurin sekä teknologian kehittymisen seurauksena.”

   Käytännössä ohjelmassa on naisten kokeman väkivallan vähentämiseen liittyvänä toimenpide-ehdotuksena ainoastaan seuraava maininta:
   ” Vahvistetaan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn resursseja ja koordinaatiota.”

   Tässä vaiheessa aikaa, eli lähes kaksi vuotta sisäisen turvallisuuden ohjelman julkaisemisen jälkeen voidaan aivan perustellusti kysyä, että mitkä ovat olleet ne käytännön toimenpiteet, joilla ollaan vahvistettu lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn resursseja ja koordinaatiota, ja mitä konkreettista parannusta verrattuna entiseen näillä toimenpiteillä ollaan saatu aikaan?

   Maassamme laaditaan kuin liukuhihnalta erilaisia strategioita, suunnitelmia, hankkeita yhteiskunnallisen turvallisuuden kehittämiseksi ja parantamiseksi. Tässä konsulttien värittämässä kirjallisen turvallisuuden tuottamisen buumissa on kuitenkin yksi suuri epäkohta: kun lähes kaikki panostus, niin henkilö- kuin taloudellisetkin voimavarat kohdennetaan tähän kaikenlaiseen turvallisuussuunnitteluun paperilla, niin tällöin varsinainen konkreettinen toiminta jää auttamatta lapsenkenkiin. Teot eivät siis voikaan vastata puheita.

   Turvallisuuskeskustelussakin olisi kaikista kauniista sanoista yksinkertaisesti pyrittävä pääsemään siihen itse asiaan eli aktiiviseen ruohonjuuritason toimintaan ilmenevien epäkohtien ja puutteiden korjaamiseksi. Pelkällä sanahelinällä ei muutosta missään asiassa saada aikaan, sehän on nähty ja koettu jo tarpeeksi monta kertaa.

   Joka tapauksessa voi olla melkoisen vaikea tie kuljettavaksi, jotta tuo tavoite, että Suomi olisi Euroopan turvallisin maa vuonna 2015, toteutuisi.