SDP:n Joensuun puoluekokous oli energinen ja iloinen. Kun Kokoomus vei Toivon, otti SDP Uskon ja Rakkauden. Nyt Keskustassa mietitään kiivaasti, mitä jää jäljelle. Hellyys? Tahdon olla sulle niin hellä. että  saat olla jäsen vaikka tahtomattasi?

Politiikka on käsitteitä ja niiden varastamista kuten  ”Kokoomus on Tyväenpuolue”. Viimeksi mainittu puri niin Suomessa,Ruotsissa,Saksassa kuin UK:ssakin. Seuraavissa vaalien koetinkivi kaikille ns. suurille puolueille on voittaa populistiset ja erilaiset ääriliikkeet.

Pessimistinen ennusteeni on, että vajaan vuoden kuluttua pidettävissä Suomen eduskuntavaaleissa suurista puolueista voittaa se, joka häviää vähiten.

SDP:ssa on nyt voitontahtoa. Erityisesti Mikael Jungner on kiinnostava tuleva linjanvetäjä. Hänen ehdoton vahvuutensa on, että Jungner on kaikkea muuta kuin pelkuri, mutta ennenkaikkea hän osaa katsoa Sdp:tä myös ulkopuolisin silmin. Työväentalonenä on tärkeä, mutta kyky aistia  työväentalon ulkopuolelta tulvivia heikkoja signaaleja on vieläkin tärkeämpää.

 Politiikassa puolueiden  menestyminen riippuu ratkaisevasti kilpailijoiden heikkoukdesta. Nyt keskustalla on selvä alavire.Viimeinen skandaali ovat haamujäsenet.

Ensimmäinen poliittinen tehtäväni oli 70-luvulla olla Oulun kaupungin nuorisolautakunnann puheenjohtaja, Silloin tapeltiin nuorisomäärärahoista. Järjestöillä oli hurja määrä jäseniä aivan siihen saakka, kun pyysimme jäsenluettelot tarkistttaviksi. Eräskin  kaupungin nuorisosihteeri löysi oman nimensä Kesksutanuorten jäsenluettelosta, vaikka ei ollut koskaan jäseneksi liittynyt.

Kävi ilmi, että Keskustalla oli  tapana ilmoittaa Pudasjärveltä Ouluun muuttaneet piiritoimistoon ja samalla liitättää ko. henkilöt Nuoren Keskustan Liiton jöäseniksi. Sinänsä hellää huolenpitoa. Niin toimi korsimolainen puoluekone.

Katso tästä viimeisin pitämäni puheenvuoro:

Exit-strategia tarkoittaa eurokielellä toimintaa, jolla Eurooppa nostetaan kriisistä ylös. Hoitopuolella exit tarkoittaa saattohoitoa. Viime viikonvaihteessa EU oli vakavassa kriisissä, ajoittain jopa hengityskoneessa.  Kreikan ja koko euroalueen ahdinko alkoi helpottaa, kun maanantaina yöllä Ecofin-neuvosto sopi Euroopan vakauttamismekanismista arvoltaan  500 miljardia euroa. Sitä ennen  hyväksyttiin kolmivuotinen  Kreikan lainaohjelma. Kysymys on  todellakin lainasta , joka edellyttää Kreikalta melkoista hevoskuuria. EU ja IMF tulevat vuosinejänneksittäin seuraamaan lainaehtojen toteuttamista. Kysymys oli eurooppalaisesta solidaarisuudesta, taloudellisista “turvatakuista”, joita Kreikka tarvitsi, jotta tauti ei leiväisi muihin jäsenmaihin

Suomessa asiasta kehkeytyi  kummallinen näytelmä. Matti Vanhasen hallitus teki ison virheen kieltäytymällä keskusteluista sosialidemokraattien kanssa. Olisi kannattanut kutsua Eero ja Jutta Kesärantaan kahville. Suomalaiseen konsensusperinteeseen kuuluu toimia samaan suuntaan kriiseissä.  Asiantuntijoiden piirissä Nordic Model on  jopa esimerkki kriiseistä selviytymisestä.

Sosialidemokraatit vastasivat hallituksen ylimielisyyteen heittämällä kermakakun hallituksen kasvoille. En löydä sosialidemokraattien käyttäytymiselle järjellistä selitystä. Kermakakusta saa paitsi hallitus, myös omat vanhat periaatteet. 

Kriiristä syntyy myös uutta.  Ecofin-neuvosto teki myös hallitusten välisen sopimuksen euromaiden välillä ns. erityisrahastoyhtiön perustamisesta. Kaiken kaikkiaan rahoitusoapaketin kokonaisarvio nousee huikeaan 750 miljardiin euroon.Se perustuu vahvaan ehdollisuuteen ja talouspolitiikan korjaustoimiin.

 Pakettiin kuuluu myös sosialidemokraattien kampanjoima rahoitusmarkkinavero. Siis pahuksen paljon ehtii tapahtua yhden viikonlopun aikana.

Ystävää  pitää auttaa, mutta petollista ystävää on vaikea auttaa. Kreikka on ollut petollinen EU:n jäsenmaa tavalla, joka on nyt vaarantamassa koko euroalueen. Politiikassa ei useinkaan voida valita hyvän ja pahan väliltä, vaan kahden pahan väliltä. Näin on meneillään olevassa kreikkalaisessa tragediassakin, missä alkaa pian katharsis eli puhdistautuminen. Kreikka joutuu kovaan talouskuuriin, mutta myös eurooppalainen solidaarisuus joutuu kriisin ankaraan testiin.

Jokaisella EU:n jäsenmaalla on vastuu omasta taloudestaan ja sen hyvästä hoidosta, mutta eurooppalainen solidaarisuus, talouden “turvatakuut”,  velvoittavat ainakin moraalisesti auttamaan myös vaikeuksiin joutunutta.   Tiukat lainaehdot ja IMF:n mukaantulo kuvaavat sitä epäluuloa, mitä Kreikkaa kohtaan tunnetaan. Ei käy kateeksi Saksan liittokansleri Merkeliä eikä Suomen pääministeri Vanhasta , jotka joutuvat  kertomaan kansalaisilleen auttamisen pakosta.

Timo Soinin hymy on varmasti entistäkin leveämpi. Missä EU, siellä ongelma, kun todellisuutta kuvaisi paremminkin :  Missä EU, siellä on mahdollisuus ratkaista ongelma. Soinilla on politiikanteko euroalueen kiistattomien ongelmien keskellä yhtä helppoa kuin toisen katiskalla käyminen tai lukottoman polkypyörän varastaminen. 

Suomi oli 90-luvun alkupuoliskolla Kreikka - viittä vaille, ettemme joutuneet Kansainvälisen valuuttarahaston eli IMF:n holhoukseen. Sosialidemokraatit olivat silloinkin oppositiossa eikä ollut ihan helppo olla käyttämättä tilaisuutta oppostiopolitiikan välineenä. Olin silloin eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.  Mielenkiintoista  seurata, miten nyt käy. Selvää tietenkin on ,että eduskunnan on huolellisesti selvitettävä Suomen sitoumukset.

Kreikassa  ihmiset  ovat lähteneet kaduille osoittamaan mieltään. Myös Suomessa oli silloin mielenosoituksia, mutta maltillinen ja fiksu ammattiyhdistysliike ymmärsi tilanteen vakavuuden. Kriisin oloissa toimittiin samaan suuntaan. Se on suomalainen ja pohjoismainen vahvuus. Nordic Model, jota kiitellään,  kun kriisistä selviytymistä  tutkitaan.