heinäkuu 2011

Kirjoitan tätä surun murtamassa Pohjois-Norjassa.Pienimpienkin kalastajakylien kirkkojen edessä on punaisia ruusuja ja palavia kynttilöitä. Finnmarkenissa surraan kaikkia Oslon uhreja, mutta erityisesti maakunnan omaa poikaa,27-vuotiasta Henrik Pederseniä Porsangerista.Hän oli alueen tulevaisuuden toivo ja yksi todennäköinen tuleva poliittinen johtaja. Olen juuri palannut Gamvikista,Euroopan pohjoisimmasta kolkasta.Sadan asukkaan kalastajakylä suree Oslon tapahtumia. Useat liput ovat puolitangossa.Syvyys ja vakavuus on […]

Kun ensimmäiset uutiset Oslon verilöylystä ja Norjan demarinuorten teloituksista kantautuivat Suomeen, sain vastaanottaa teksiviestejä: ” Siitäs sait, maahanmuuton ja monikulttuurisuuden puolustaja”. Rukoilin välittömästi kaikkien uskontojen jumalia, että terroristi ei olisi maahanmuuttaja, sillä se olisi aiheuttanut arvaamattoman viha-aallon myös Suomessa. Suomessa on sallittu ja jopa ymmärretty vihapuheita. Helsingin Sanomat julkaisi jokin aika sitten sarjassaan ” Minä

Euroopan parlamentissa on vankka eurooppamyönteinen enemmistö  -onneksi.  Tämän enemmistön ”punainen lanka” on halu vahvistaa Euroopan unionia niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Viimeisin todistus myönteisestä kehityksestä on parlamentin täysistuntoviikolla hyväksymä ns. kriisivaliokunnan mietintö.  Se meni läpi selkeällä enemmistöllä äänin 434-128, vaikka eri ryhmien euroskeptikot olivat kritisoineet mietintöä ”liian vasemmistolaiseksi ” ja ”liian federalistiseksi”. Ryhmät tosin hajosivat, mutta