Kohtalonsormea ei ole

Vielä jokin aika ajateltiin yleisesti, että koko Eurooppa on pysyvästi jähmettynyt oikealle, mutta nyt on nähtävissä, että siihen suuntaan osoittavaa kohtalonsormea ei ole. Demarien voitto Ranskan presidentinvaaleissa ei ollut mikään yksittäinen tapahtuma, vaan Kokoomuksen veljespuolueet ovat vaalitappioiden kierteessä Italiassa, Saksan ja Britannnian  paikallisvaaleissa, Romaniassa jne.  Trendi on selvä. Maltillisen oikeiston kannatuksen vähenemisen ikävä puoli on se, että luisumista äärioikeistoon ja populistisiin puolueisiin on edelleen nähtävissä.

Suomessakin ovat kymmenet kolumnistit ja pääkirjoittajat  toistaneet, kuinka sosialidemokratia on tehtävänsä tehnyt ja koko liike on menettänyt otteensa työläisiin ja nuoriin. Tätäkään kohtalonsormea ei ole, vaan Ranskassa pystyttiin älykkäällä vaalikampanjalla herättämään luottamusta työläisiin, nuoriin ja älymystöön. Pystyykö suomalainen sosialidemokratia ottamaan  yhteiskunnallisen keskustelun ilmaherruuden, sen näyttää parin viikon kuluttua pidettävä puoluekokous?

Kreikka puolestaan räjähtää, sillä siellä on menetetty toivo. Vastuu maansa pelastamisesta on nyt kreikkalaisilla itsellään. Kreikassa  katsotaan  totuutta suoraan silmiin viimeistään kesäkuussa, kun  Kreikassa katkeaa palkkojen ja eläkkeiden maksu, jos luvatut apumiljardit eivät tule Kreikan tileille.  Rahaakin tärkeämpi kysymys on Kreikan poliittisen järjestelmän tulevaisuus, joka sekin on kuilun partaalla. Demokratian vahvuus ja viisaus on aina ollut pyrkimys ja taito löytää ratkaisuja vaikeissakin oloissa. Tätä demokratian syvintä olemusta testataan nyt Kreikassa.

Euroopan näkymät eivät ole häävit. Tarvitaan  kasvua, josta onkin tullut taikasana. Kasvua ei kuitenkin  voi taikoa kuin kaniinia taikurin hatusta. Jo puheet  siitä, että säästösuunnitelmat hylätään kokonaan, lisää epäluottamusta ja  estää kasvun siemenien kylvämistä. Joko-tahi -asetelmista pitää siirtyä sekä-että -ajatteluun. Tarvitaan sekä vakautta että kasvua.

   Ranskan vaalitulos antoi vauhtia kasvun ja työllisyyden nostamiselle politiikan ykköstavoitteeksi. Kasvu-ja työllisyyspakettia kasataan  parasta aikaa. Saamme projektilainat, joilla rahoitetaan  yhteisiä eurooppalaisia infrastruktuurihankkeita ja panostusta koulutukseen ja tutkimukseen. Ranskan vaalitulos vauhditti monia muitakin vasemmistolaisia rakenteellisia uudistuksia. Finanssitransaktiovero eli varainsiirtovero tai Tobininvero – rakkaalla lapsella on monta nimeä-, saa vauhtia. Taistelu veroparatiiseja ja veronkiertoa vastaan voimistuu ja keskustelu minimipalkkojen nostosta ja Euroopan laajuisesta  minimitoimeentulosta ja -palkasta alkaa.