Euroopan monet oikeistojohtajat ovat piilottamassa pätemättömyytensä populismiin. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ottanut kohteekseen romanit, joita karkoitetaan nyt  Ranskasta massoittain.  Näin  stigmatisoidaan raskaalla merkillä yhtä etnistä ryhmää - romaneja . Heiltä kielletetään vapaa liikkuvuus.Samalla  kielletään kaksi EU:n perusarvoa: vapaa likkuvuus ja syrjimättömyys. Kysymyksessä näyttävät olevan massatoimenpiteet, eivätkä rikollisten tai laittomien maahanmuuttajien karkottamiset.

Eurooppalaiset johtajat ovat heikkoja ja pakenevat populismiin.Oikeistohenkinen komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso on myös hiljaa. Koska sanat ovat myös tekoja, tarkoittanee komisson hiljaisuus asian hyväksymistä. Romanien karkottaminen ei ratkaise yhtään ongelmaa.  Oikeistojohtajien Sarkozyn ja Berluscnin tarkoitus on  on laskevan kannatuksensa seurauksena siirtyää huomio pois työttömyydestä ja talouden ongelmista.

Kysymys on eurooppalainen asia, ei Ranskan tai Italian sisäpoliittinen asia.Siksi asia on otettava esille ensi viikolla Euroopan parlamentin täysistunnossa. Kysymys on loppujen lopuksi ihmiskuvasta, ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista. Ne ovat EU:n -arvoyhteisön- sydämenlyöntejä. Ihmisoikeuksista pitää  ”saarnata”, vaikka Aleksander Stubb pahoitteli  ”saarnaamista” suurlähettiläspäivillä.

Oikeistopolitiikkaan kuuluu  Suomessa virinnyt hanke kriminalisoida kerjääminen. Asialla ovat kokoomuspoliitikot -kas kummaa- niin hallituksessa kuin Helsingin kaupungissakin.Voidaanko äärimmäistä köyhyyttä kriminalisoida? Ei ole oikein, että uhreistä tehdään rikollisia, kun rik0ollisia ovat hyväksiköyttäjät ja ihmiskauppiaat?

EU:ssa on kehitteillä erityinen romanistrategia.Erityisesti lasten ja nuorten koulunkäynti tarvitsee tukea. Avainasemassa ovat tietenkin jäsenmaat itse kuten Romania ja Bulgaria. Ilman jäsenmaiden sitoutumista EU:n strategioista tulee helposti tragedioita. Suomalaisilla on mahdollisuus toimia “unilukkareina”, sillä suomalaisten romanien asemaa voidaan pitää tyydyttävinä, meillä esimerkiksi oppivelvollisuus koskee kaikkia.

” On kaksi aivan eri asiaa olla jotain mieltä kuin ennustaa mitä tapahtuu”. Aforismin esitti asuntoministeri  Jan Vapaavuori torstaina AamuTV:ssa. Suomeksi tuo tarkoittaa, että “tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en tiedä, miten tulla uudelleenvalituksi sen jälkeen”.

Minulla on kyllä ihan toinen käsitys ministerin rooolista.Ministerin tehtävä on tehdä oikeaksi havaitsemiaan korjausehdotuksia ja määrätietoisesti toimia niiden puolesta eikä esittää kommentteja, joita ei ole tarkoituskaan  viedä eteenpäin.

Toimittaja yritti parhaansa  saadakseen selville, mitä asuntoasioista vastaava Vapaavuori todella ajattelee, mutta kaikki peittyi Vapaavuoren läppään. Mikäli oikein ymmärin , Vapaavuori  asuntoasioista hyvin perillä olevana, oli sitä mieltä, että korkovähennyksiin pitäisi puuttua, mutta niin ei tulla kuitenkaan tekemään. Hän vetosi “kimppakivaan” toistamlla useasti, että “kaikki puolueet ajattelevat niin.”

Rehellisen miehen maineen saanut Vapaavuori esitti jokin aika sitten, että velka-vetoisessa Suomessa asuntolainojen verovähennysoikeus on hankala, sillä se nostaa asuntojen hintoja ja suosii liikaa omistusasumista .Kokoomuksen propagandaosasto hermostui ja Vapaavuori on joutunut  ilmeisesti käskystä nyt perumaan puheitaan. Tulos on entistä sekavampi. Asuminen kallistuu entisestään ja niin  perheiden kuin yksinasuvienkin on vaikea suunnitella tulevaisuutta.

Suomalainen köyhyys johtuu osittain huippukalliista asumisesta. Minulla on useita ystäviä, jotka ovat asuneet vuosia ulkomailla. Monet sanovat, että juuri  missään muussa maassa ihminen ei joudu käyttämään tuloistaan  niin suuren osan niin kehnoon asumiseen kuin Suomessa.Varsinkin pääkaupunkiseudulla keskituloinenkin joutuu köyhyysloukkuun kohtuuttomien asumiskustannusten takia.

Mari Kiviniemen hallitus jatkaa Matti Vanhasen hallituksen Isoa Linjaa sekä hyvässä että pahassa. Tulevaisuuden kannalta hankalinta on, että isoja  päätöksiä siirretään ja siirretään. Molempien hallitusten avainkäsitteiksi ovat muodostuneet “työryhmän asettaminen ” ja ” tämä asia siirtyy seuraavan hallituksen ratkaistavaksi”.

Porvarihallituksen ydinuudistuksia piti olla sosiaaliturvan  uudistaminen ja verotuksen kokonaisremontti. Molemmista tuli- hiirenliivit. Rakenteellisia ja systeemisiä uudistuksia ei hallitus ole saanut aikaan siitä huolimatta, että sillä on historillisen laaja tuki eduskunnassa.

Hallitus on onnistunut suhdannepolitiikassa. Velkaelvytys maksaa kuitenkin noin 12 miljardia euroa, ja se lasku on maksettava. Lääkkeet tiedetään:  työurien pidentäminen, tuottavuuden kohentaminen ja panostaminen tutkimukseen ja koulutukseen, mutta mitä tehokkaammaksi lääke tidetään, sen vaikeammin nieltävä se  näytää olevan. “Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulla sen jälkeen uudelleenvalituksi”, tiivisti totuuden Jean-Claude Juncker.

Hallitus saa syyttää itseään, että tuottavuus-sanalle on tullut huono kaiku. Se on liian usein merkinnyt vain irtisanomisia.Tuottavuuden kohentaminen on kuitenkin modernissa taloudessa lähes ainoa keino saada aikaan kasvua ja työllisyyttä. Tuottavuuden maineenpalautus on siis paikallaan.

 Entä työurien pidentäminen? Tiukassa työelämässä uupuneille ei ole ihan helposti myytävissä eläkeiän lakisääteinen pidentäminen.

Työurien pidentämiseksi olisi  hyvä kaivaa naftaliinista vanha hyvä ajatus komiteasta, joka lyhyessä ajassa selvittäisi kaikki eri vaihtoehdot työurien pidentämiseksi.

Lipposen 1. hallituksen Kansallinen Ikäohjelma oli monessa suhteessa hyvä esimerkki ja menestys.Muutama vuosi sitten pokkasi Suomi Bertelmanns-säätiön palkinnon siitä, että Suomi on parhaiten EU:maista ennakoinut ja läpivienyt toimenpiteitä,joilla ikääntymishaaste otettiin vastaan esimerkiksi eläkepolitiikassa.Se oli silloin oikeansuuntaista, mutta sittenkin  riittämätöntä.

Vaaleihin on aikaa reiluari yli puoli vuotta. Puolessa vuodessa ehtii saada paljon aikaan, jos on poliittista tahtoa ja johtajuutta.

Samaan aikaan kun Euroopan parlamentti pistää suitsia pankinjohtajien bonuksille ja optioille, myöntää Suomen valtio lisäpalkkaa jättieläkkeen muodossa johtajilleen. Kaiken lisäksi päätökset tehdään salaa. Kysymys ei ole vahingosta, vaan linjasta ja täydellisestä avoimuuden puutteesta. Herätys, ministeri Häkämies!  Suomalainen politiikka kaipaa todellakin glasnostia ja perestroikaa. Salailu ei ole nykyaikaa, ja kohtuuttomuus on huono esimerkki.

Aikaisemmin on jo käynyt ilmi, että valtionyhtiöt kuten Finnair ja Vapo ovat salanneet toimitusjohtajiensa lisäeläkkeen maksun suuruuden. Nyt vuorossa on valtion sijoitussalkkua hoitavan Solidiumin tapaus, jossa Solidiumin johtajan kuukausipalkaksi tulee yli 30 prosenttia tiedettyä enemmän. Kaikki tämä tapahtuu ministeri Jyri Häkämiehen silmien alla, vaikka ylisuurten etujen  myöntäminen on ollut kiellettyä vuodesta 2007.

Kun pankkikriisin johdosta johdon palkitsemisjärjestelmiä tarkasteltiin Euroopan parlamentissa, kiinnitin huomiota siihen, että valtionyhtiöissä on myös kohtuuttomia palkitsemisjärjestelmiä ja valtionyhtiöt salaavat toimtyusjohtajiensa lisäeläkkeen maksun suuruuden. Sain esitykselleni työllisyys-ja sosiaalivaliokunnan tuen.

EU:n elimet ovat johdon palkisemisen suhteen paljon suomalaista päätöksentekoa ankarampia. Suomessa katsotaan liian usein kohtuuttomuutta läpi sormien.

Belgia on EU:n puheenjohtajamaa heinäkuun alusta. Vaikka Belgiassa ei ole hallitusta, oletetaan puheenjohtajakauden sujuvan sutjakkaasti.  Muut EU maat ovat jo tottuneet belgialaiseen poliittiseen sekasortoon samoin kuin belgialaiset itse. Taksinkuljettajakin sanoi vähät välittävänsä poliittisen eliitin riitelystä. Tärkeintä on , että paikallistason palvelut  pelaavat. 

 Eurooppa elää keskellä kriisiä, joten poliittista johtajuutta tarvitaan juuri nyt. Unioniin saatiin Lissabonin sopimuksen myötä jatkuvuutta ja jämäkkyyttä uusien institutionaalisten ratkaisujen myötä. Pysyvä puheenjohtaja Herman Van Rompuy  tuo neuvostoon jämäkkyyttä ja ulkoministeri Kathy Ashton tuo EU:n äänen tunnetuksi maailmalla. Näin periaatteessa.

Käytännössäkin on tapahtunut monta vallankumouksellista asiaa. Vielä muutama kuukausi sitten  pidettiin lähes mahdottomana estää uudet  ”kreikat”  esimerkiksi tarkastamalla jäsenmaiden tilastoja. Nyt Eurostatin valtuuksia on lisätty. Vielä  hetki sitten pidettiin lähes mahdottomana puuttua jäsenmaiden budjetteihin, nyt niitä ryhdytään koordinoimaan vakavalla mielellä,  jotta kasvu- ja vakausssopimuksella olisi ohjaavaa vaikutusta.

Kasvu ja vakaus ovat avainsanoja. Vakaus tarkoittaa valitettavasti usein vain budjettien tasapainottamista eli leikkauksia. Sekin on tarpeen, mutta painopiste on nyt siirrettävä kasvuun eli tulevaisuusinvestoihin. Se on nuorten kannalta välttämätöntä, muutoin leikkaamme  säästämme itsemme hengiltä.

On olemassa hyvää ja huonoa kolestrolia. Hyvää ja huonoa rasvaa. On olemassa myös hyvää ja huonoa velkaa. Hyvää velkaa ovat inestoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja köyhyyden vähentämiseen. Köyhyyden vähentäminen on yhteiskunnan eheyden rakentamista. Se on kaikkein tuottavin investointi aikana , jolloin  populismi ja ääriryhmät uhkaavat tulevaisuutta.

Kreikkalaistenkin pilkkaamisen voisi vähitellen lopettaa. Minä ainakin kunnioitan Kreikan hallitusta ja kansaa, jonka suostumuksella Kreikassa korjataan asioita kovalla vauhdilla. Myös Suomella on edessä vakavat ajat. Sen näkee täältä kaukaa paremmin.