1. 1994 eläkeuudistuksen yhteydessä KAIKILTA valtion työntekijöiltä leikattiin JO ANSAITUSTA eli 31.12.1994 mennessä ansaitusta eläkkeestä 10 % eli 0,2 % kertymä per vuosi

2.Vuoden 2005 uudistuksessa tämä vuonna 1994 leikattu ,ennen 31.12.1994 ansaittu, kertaalleen leikattu 0,2 % palautettiin valtiolla 2005 työskenneille eli ne , jotka oli ulkoistettu tai lähteneet valtiolta eivät saaneet sitä takaisin

3.Jotta tuo palautus ei rasittaisi valtiontaloutta niin valtiolta ulkoistetuilta,50-luvulla syntyneiltä leikattiin taas yli 10 % .Tarkkaa lukua en ole nähnyt viime aikoina,mutta Valtiokonttori erehtyi sen kerran kertomaansilloin se oli n 13 %..Pyysin Kevalta eläkelaskelmaa,jos eläköidyn silloin kun täytän 63 vuotta, mutta Keva antaa laskelman ilman perusteluita ja laskelmia eli en kykene arvioimaan leikkausten suuruutta ja laskelman oikeellisuutta. Tuon leikkauksen voi säilyttää välttää eläköitymällä 65-vuotiaana,mutta harva tekee näin sillä eläkettä ei kerry työttömyyspäivärahasta 63-ikävuoden jälkeen ja harva edes tietää, koska Keva ja eläkeyhtiöt eivät kerro. Olen pyytänyt Kevalta aikaisemminkin infoa veltiolta ulkositteujen eläkkeiden määräytymisestä,mutta Kevan kotisivuille sitä ei ole ilmestynyt.

Kevan toiminta tuntuu oudolta,miksi eläkeyhtiö ei voisi kertoa miten eläke määräytyy ??

Ei ole oikein oikeusvaltion periaatteiden mukaista, että kansalaiselle ei anneta tietoa omassa asiassaan

En löytänyt valtion eläkelaista kohtaa johon tuo järjestely perustuu, joten se on kähmitty alemmilla säädöksillä

Vertailu samanlaisen tai jopa lyhyemmän uran tehneisiin osoitti, että häviän 50-lukulaisiin n 10-15 %- yksikköä ja 40-luvulla syntyneisiin ero on jo 20 % -yksikköä verrattuna viimeisin palkkoihin

Näyttää siltä, ettei Finnair ole ainoa paikka jossa kähmitään, samaa tehdään valtion hallinnossakin

Enkä ole ainoa,meitä on kymmeniä tuhansia

Mielikuvaa hyväosaisten eläkeikäisten Sdp:stä ei kannata todellakaan vähätellä. Etutöölöläinen punaporvari Paavo Lipponen, yli 70, surkeana presidenttiehdokkaana; kohta samanikäinen eronnut, korotettua eläkettä nauttiva Tarja Halonen, ja ministereinä reilusti yli 60-vuotiasta demarigerontokratiaa: SAK:sta jo eläköinyt Lauri Ihalainen, vauras töölöläisradikaali Erkki Tuomioja ja tamperelainen palkintoministerikö Jukka Gustafsson. Ja Suomen Pankissa Halosen myöntämällä kuudenko vuoden jatkopestillä yli 60v. Erkki Liikanen,sekä hännänhuippunako blogin kirjoittanut meppi ?
Sanovat paremmin tietävät että demaripuolueen jäsenten keski-ikä lähenee omaa 61 vuoden ikääni ?
Enkä tiedä radikalisoituuko polvi siitä jos puheenjohtaja edustaa puoluetukeen tottunutta politiikkoperhettä toisessa polvessa siinä kuin Paasiot ties kuinka monennessa. Sisäänlämpiävä puoluekratiahan vain vahvistuu kun hallituskaudetkin ovat pidentyneet 1-2 vuodesta 4-8 vuoteen.
Hollannin demarien tapaista Greenpeace aktivistia jälleen kerran enemmän valtiokoneistoon kuin kansalaisiin tukeutuvan hallituskipeiden demariemme lienee vaikeata löytää. Tietääkseni Greenpeace on niitä harvoja kunnon kansalaisjärjestöjä, jotka eivät tietoisesti huoli tai hae valtionapua toiminnalleeen – säilyttääkseen riippumattomuutensa ,toisin kuin valtaosa suomalaisista valtioapuisista ja siksi niin kovin kesyistä kansalaisjärjestöistä. (yhä vain verovapaiden ruotsalaissäätiöiden tukemat s-ruotsalaiset järjestöt ovat luku sinänsä).
Keskusteltaessa demarien kyvystä radikalismiin tulee mieleen Le Monde diplomatique-lehden arvostetun päätoimittaja Ignacio Ramonetin parin vuoden takainen artikkeli, jossa Attacinkin “isäksi” sanottu piti Euroopan sosialidemokraatteja osana oikeistoa.
Artikkeli palasi mieleen köyhiä enemmän kuin rikkaita kurittavan Kreikka-paketin yhteydessä jota valtionvarainministerimme ravasi kymmeniä kertoja ultraliberaalin troikan tykönä Bryselissä solmimassa sen sijaan että toimisi ja kuulisi kansalaisia.
Ainakin itse äänestin – vapaana sosialistina – viime eduskuntavaaleissa tuloeroja kasvattaneen vasemmistomme sijasta perussuomalaisen riveistä hyvinvointipalvelujen professoria ja vapaata kielivalintaa pakkoruotsin sijaan ajavaa ehdokasta . Jos sdp olisi radikaali, voisi se esimerkiksi vapauttaa meidät Tukholman kuningashuoneen vuosisataisesta yhä jatkuvasta kulttuuri-imperialismista ajamalla muutosta perustus- ja kielilakeihimme niin että suomen kieli olisi ainoa virallinen kieli ja ruotsi vähemmistökieli sekä karsastaisi yhteistyötä ruotsinkielistä pääomaa 32 vuotta hallituksessa vahtineen kieliyhdistys Rkp:n kanssa,
tuumii Wallinin erottamista myös demareilta odottava Esa Aallas Sääksmäeltä

Esa Aallas

Huom! LJ 20.3.2012: “Mielikuvia ei kannata vähätellä. Mielikuvat ovat maailman suurimmat markkinavoimat”.

Lipposen hallitus muutti Suomea oikeistolaisemmaksi ehkä nopeammassa tahdissa kuin mikään muu aikaisempi hallitus. Se johtui pääosin olosuhteista, mutta, ehkä – en tiedä. Myös TW:n viittaa blogissaan Lipposen hallitukseen ja toteaa “Uusliberalismi ajettiin kritiikittä puoluekenttään. Se kävi laman aikana kansainvälisten markkinoiden paineessa.”

Edellä on mainittu myös myöhemmän ajan Esko Ahon hallitus. Ahon hallitus oli “kriisiajan valtionhoitaja”. Ahon hallitus teki vähintään yhtä sosiaalista politiikkaa kuin hullujen vuosien Lipposen hallitus. En silti ottaisi Ahon ja Lipposen hallituskai samaan vertailuun ainakaan täysin samoin mittarein – ajat olivat niin erilaiset. Ahon hallitusta voisi ja pitääkin kritisoida – syystäkin.

Visioit, Liisa, että Jutta Urpilainen olisi radikaalin demaripuolueen primus motor – johtamassa radikaalia puoluehallitusta. Mielikuva on – uh-huh! En vain parhaalla tahdollakaan pysty visioimaan moista mielikuvaa.

En ole demari, joten minulla ei ole vaadittua mielikuvitusta.