Yhtäältä Soinin kannanotosta heijastuu käsitys siitä, etteivät naiset olisi pystyviä ”miesten töihin” kuten ministerin tehtäviin ja toisaalta vanhentunut käsitys naisten asemasta työmarkkinoilla. Tämän päivän proletaareja ovat pienipalkkaiset, pätkätöitä tekevät naiset, joille koulutustaan ei takaa enää nousun portaita.

Soinin tapa nostaa miehet politiikan ykköskohteeksi ja tasa- arvotyön leimaaminen ” vouhottamiseksi” on yhdensuuntaista muiden eurooppalaisten populististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden kanssa. Soinin veljespuolueet Euroopassa ovat vääntäneet koko tasa- arvokäsitteen lyömäaseeksi maahanmuuttajia, monikulttuurisuutta ja feminismiä vastaan.Monissa Euroopan maissa työväenluokkaisen retoriikan takana on äärimmäisen vanhoillinen yhteiskuntakäsitys ja äärioikeiston pyrkimykset.

Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen rohkea teko uudistaa hallitusryhmää ansaitsee tunnustuksen. olen varma siitä, että moderni suomalainen ay-liike on mukana tasa – arvotyössä puolustamassa pienipalkkaisia naisia.

On hieno saavutus, että kaikki arktisia alueita koskevat riidat on pystytty ratkaisemaan dialogin ja yhteisten sopimusten kautta kuten vuonna 2010 pitkään jäytäneet kiistat Norjan ja Venäjän välillä koskien Barentsin alueen kiistoja. Puhutaan jopa Nordic way -hengestä ratkaista riitoja esimerkkinä muille riitojen repimille alueille.
Voin kuvitella, että kokous oli mieluinen myös ulkoministeri Erkki Tuomiojalle Jemenin, Syyrian, Haitin ja monen muun vielä ratkaisemattoman ,vakavan konfliktin tuottaman tuskanjälkeen.

EU ei vielä päässyt Arktisen neuvoston pysyväksi tarkkailijajäseneksi. Laiskanläksyksi saatiin purkaa hyljetuotteiden myyntikielto, jonka EU käsittämättömässä viisaudessaan ja eläinsuojelujärjestöjen painostuksen alaisena edellisellä vaalikaudella päätti. Myöhemmin EU höllensi päätöstään antamalla inuiiteille luvan myydä hyljetuotteitaan EU-alueella, mutta suuttumus ei vähentynyt.
Kanada tukee inuiitteja, ja Kanadasta tulikin EU:n tarkkailija-aseman tiukin vastustaja. Ymmärrän inuiittien ärtymyksen: millä oikeudella EU opettaa alkuperäiskansoille ekologista elämäntapaa.
Muistelen silloisen Suomen ympäristöministerin Paula Lehtomäen vastustaneen EU:n päätöstä, joten syytä nostaa hänelle hattua.

Kiinasta, Intiasta, Italiasta, Koreasta ja Japanista tuli Arktisen neuvoston pysyviä tarkkailijoita, mikä kertoo omaa kieltään kasvasta kiinnostuksesta arktisiin asioihin.EU:n asemaan palataan pian.Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat EU-maista Arktisen neuovston jäseniä. Pohjoismaista voimaa lisäisi myös Islannin EU-jäsenyys, mutta se on nyt Islannin kansan käsissä.
EU on ollut aktiivinen vaikuttaja arktisia alueita koskevissa tutkimushankkeissa.Yhdessä jäsenmaiden kanssa EU:n tutkimuspanostukset nousevat yli miljardin.

Jo nyt voidaan sanoa, että vielä vajaan vuoden kestävä, talouskriisin riivaama parlamenttikausi on ollut oikeistohenkinen: markkinavapaudet ovat olleet ykkösasia. Työelämän kysymyksissä on saatu varsin vähän aikaan.

Työaikadirektiivin neuvottelut raukesivat joulukuussa 2012, kun työmarkkinajärjestöt eivät päässeet sopimukseen määräajan puitteissa. Komissio ei tuo asiaa enää parlamentin käsittelyyn, vaan hanke siirtyy seuraavaan parlamenttiin.

Parlamentti on odottanut komissiolta myös työsuojelustrategiaa, sillä olisimme halunneet painetta työergonomian kehittämiseen sekä tuki -ja liikuntaelinten sairauksien ennaltaehkäisyyn. Turhaan olemme odottaneet.

Komissio ajaa tiukasti sisämarkkinauudistuksia, joissa pienten yritysten hallinnollista taakkaa vähennettäisiin. Hyvältä tuntuva uudistus sisältää kuitenkin yrityksen heikentää työ- ja sosiaalilainsäädäntöä. Suomessa 94 posenttia työpaikoista on pienissä yrityksissä. Olisi kohtalokasta aloittaa toimenpiteet, joilla esimerkiksi työsuojelun tasoa heikennettäisiin.

Suomen ja Itävallan esimerkkien siivittämänä sentään nuoriosotakuu lähtee liikkeelle. EU:n budjetissa on 6 miljardia lisärahaa yli 20 prosentin nuorisotyöttömyyden riivaamille alueille. Lisäksi Euroopan sosiaalirahastosta irroitettavilla euroilla pitäisi tarjota työttömille, alle 30-vuotiaille nuorille työ-tai opiskelupaikka.

Britannian valtiovarainministeri George Osborne totesi kokouksen päätyttyä, että ”Viestimme veronkiertoa yrittäville on, että paikat johon voi piiloutua, käyvät yhä pienemmiksi ja pienemmiksi”

Britannian rooli on tärkeä, sillä maa on monen muun EU: n jäsenmaan kanssa ollut haluton antamaan komissiolle mandaattia toimia esimerkiksi veroparatiiseja koskevissa kysymyksissä. onhan briteille omat veroparatiisinsa Neitsysaarilla ja Caymansaarilla.

Nyt tapahtuu.Luxemburg on avaamassa pankkisalaisuuttaan.Kansalaispaine ravistelee myös Itävaltaa. Ranskan presidentti Hollande on liikkeellä ja Suomen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on kokoamassa kollegoitaan suureen veroparatiiseja käsittelevään seminaariin Helsinkiin.

Kuka kehtaa vielä sanoa , että mikään ei muutu? – Kaikki muuttuu, kun moni tarttuu asiaan ja ohjaa muuttuvasta muuttumaan, totesi aikoinaan runoilija Matti Rossi.

Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että verokiertäjät syövät pöydässäsi.

Kun Kataisen-Urpilaisen hallitus on nyt osoittanut kykynsä korjata tekemiänsä virheitä,  olisi hallitukselta  fiksua  ottaa myös rahoitusmarkkinavero uuteen harkintaan. Suomi ei tunnetusti lähtenyt marraskuussa mukaan EU:n yhteisen  rahoitusmarkkinaveron valmisteluun  Kokoomuksen vaatimuksesta, vaikka hallituksen enemmistö oli uudistuksen kannalla.Nyt olisi aika harkita asiaa uudelleen ja korjata tehty päätös. Rahoitusmarkkinaveron yksi idea on lisätä avoimuutta rahoitusmarkkkinoilla.

Nyt käynnissä oleva keskustelu veroparatiiseista on kuin herätyskellon pirinä. On aika herätä ja toimia.

Veronkierron ja veroparatiisien mittakaava on valtava. Kypros on avannut monien silmät, ja viikolla tutkivien toimittajien toimesta paljastunut kokonaisuus on pistänyt liikettä keskusteluun veroparatiisesista kaikkialla.  Luxemburg on jo luvannut avata pankkisalaisuuttaan.

Tunnetusti ahneilla ja ahneudella on ikävä loppu. Näin oli  käymässä Kyprokselle, joka on houkutellut maahansa  korkeilla koroilla Neuvostoliitton jälkeen syntyneen gangsterikapitalismin rahaa. Pääministeri Medvetev arvosteli  päätöksiä, että ” nyt varastetaan kerran varastettua rahaa”.  Jos pääministeri tarkoitti sitä, että  oligarkit ryöstivät siirtymävaiheessa  yhteisen omaisuuden, niin kannanotto  kertoo lähihistorian kirjoituksen  jo alkaneen Venäjällä.

Euroryhmän lääkkeet maistuvat pahalta, mutta niiden tehoon on syytä uskoa. Toinen Kyproksen suurista pankeista ajetaan alas ja sijoittajat ja suurtallettajat joutuvat nielemään kovia tappioita, jotta pankit saadaab vakavaraisiksi ja elinkelpoisiksi. Sosialidemokraattien alusta lähtein korostama sijoittajavastuu toteutuu.

Antiikin tragedioissa oli usein onnellinen loppu.  Tässä taapuksessa ’onnellista’ on se, että sijoittajien vastuu korostuu .Enemmän kuin 100.000 euron suuruisten talletusten tehneiden sijoittajien kärsimät tappiot kasvavat. Hyvä on, että talletussuojan piirissä oleviin alle 100.000 euron talletuksiin ei kohdisteta talletusveroa, kuten ilmeisesti kyproslaiset itse alussa esittivät. Tämä on äärettömän tärkeää. Jo väärät huhut aiheuttivat epävarmuutta. Jos talletussuoja osoittaa murtumisen merkkejä, silloin koko pankkijärjestelmä on  vaarassa. Toimiva pankkijärjestelmä on taas koko markkinatalousjärjestelmän sydämenlyönti.

 Siperian lisäksi eurokriisi opettaa.Euroryhmä on myös aloittaa veroparatiisien ja rahanpesun vastaiset toimet.  Pankkiunioni on syntymässä ja veroparatiisien toimintaan puututaan järeällä otteella-

Tärkein on mielestäni vaatimus välitarkastuksesta eli parlamentilla ja komissiolla on oltava oikeus asettaa uusia painopistealueita, kun sekä parlamentti että komissio valitaan ensi vuonna uudestaan. Jäsenvaltioissa on jo nyt tapahtunut poliittisia muutoksia, joissa  ”himoleikkaajat” ovat menettäneet asemiaan. Myös parlamentissa poliittiset voimasuhteet tulevat muuttumaan. Muutoksen tulee aina myös näkyä politiikassa.Kysymys ei ole mistään jakopolitiikasta. Ei todellakaan ole fiksua asettaa talouden tasapainottamista ja kasvupolitiikkaa vastakkain.Molempia tarvitaan, mutta politiikkaa pitää tehdä ajassa, joten juuri nyt on aika reivata suuntaa.

Budjetista on myös  saatava joustava niin, että määrärahoja voidaan käyttää joustavasti uudelleen samoja tavoitteita palveleviin tarkoituksiin. Kolmanneksi parlamentti vaatii avauksia ns. omiin varoihin eli esimerkiksi FTT:n eli transaktioveron toteuttamista. Nyt asiaa viedään eteenpäin. Harmi, ettei Suomi ole mukanaa asiaa suunnittelemassa.

Ihan kohtuullisia vaatimuksia. Strasbourgin istunto on tällä kertaa muutenkin poikkeuksellisen tärkeä. Esillä on ns. ” Two pack” .Tällä esityksellä annetaan komissiolle valtaa tarkastaa euroalueen budjetteja ennakkoon talouden vakauden varmistamiseksi.Parlamentti on lisännyt esitykseen kasvua ja työpaikkoja tukevia sekä koulutusta ja terveydenhoitoa suojelevia toimenpiteitä.

Näillä mennään, kuten Suomessa on nykyään tapana sanoa.

Systeemillä Habermas tarkoittaa yhteenkietoutunutta talouselämän eliittiä, politiikkaa, kirkkoa , työmarkkinajärjestöjä ja mediaa.Elämismaailma puolestaan on ihmisten arki , ystävät ja verkostot. Jos etäisyys näiden kahden maailman välillä on liian suuri, silloin konflikti on valmis. Euroopan yli on jo vuosia pyyhkinyt protestiaalto, johon Habermasin teoriat sopivat hyvin.

Saksassa ja  Ruotsissa pyyhkäisi ensiksi  piraattiprotesti. Kuin tyhjästä nousivat piraatit Saksassa niin valtiopäiville ja eri osavaltioiden  ja  esimerkiksi Berliinin  päättäviin elimiin. Ruotsista pölähti Euroopan parlamenttiin kaksi piraattia. Nyt piraatit ovat häviämässä poliittiselta kartalta yksinkertaisesti siksi, että heillä ei ole sittenkään mitään sanottavaa internetin vapauden ja joukkoliikenteen tehostamisen lisäksi.Persut Suomessa ovat protesti ”vanhoja puolueita kohtaan”, mitä ilmaisua Soini edelleen mielellään käyttää, vaikka SMP:n perillisenä puolue on jo vakiintunut ”vanha puolue”. Protestipuolueet Euroopan eri maissa ovat erilaisia, mutta yhteistä niille on voimakas eliitin ja politiikan  vastainen protesti.

Viimeisin tulokas protestipuolueiden värikkääseen joukkoon ja italiaiasen Beppe Grillon puolue, joka on protesti erityisesti Italian korruptoitunuttta poliittista järjestelmää vastaan. Grillon Viiden tähden liike  toimii  tiukasti eliittiä vastaan ja julistaa ”vanhat puolueet” kuolleeksi ja kuopatuksi. Italian poliittiseen peliin väsynyt äänestäjäkunta otti ilolla protestin vastaan.

Viimeistään nyt pitäisi Euroopan eliitin herätä elämismaailman huoliin  ja kieleen, jota kansalaisten on mahdollista ymmärtää.Habermas on ollut jo pitkään vihainen. Habermas on vihainen sekä poliitikoille että medialle. Erityisesti hän arvostelee   eurooppalaisia poliitikkoja, jotka ovat hukkaamassa koko Euroopan idean.  Pessimisti tai tuomiopäivän pasuunan soittaja hän ei ole, mutta nykymenosta hän ei pidä. Eikä siinä kehumista olekaan. Tämän Euroopan pitäisi olla kansalaisten Eurooppa eikä eliitin ja markkinoiden Eurooppa.

 Elintarvikkeita valvotaan ja säännellään ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta myös petoksia ja väärinkäytöksiä on enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Raha ei häpeile, mutta epäreilusta kilpailusta jää onneksi nykyään kiinni.Britanniassa puhjennut hevosenliha-lasagne skandaali on nostanut ruokaturvallisuuden kovaan keskusteluun.Valvontaa pitää parantaa kaikkialla, mutta aukoton valvonta on tämän päivän maailmassa mahdottomuus. Kun ruoka vaeltaa kymmenien rajojen ja useiden yritysten kautta, valvojat tuskin pysyvät perillä. Myös kuluttajien halua saada yhä halvempaa ruokaa on kiihoke petoksille varsinkin kun alan  voittomarginaalit ovat koko ajan pienentyneet.

Tuotantoketjut eivät saisi olla niin monimutkaisia, ettei niistä saa enää selvää. Hinnat voivat nousta. mutta kuluttajie n on syytä ymmärtää, ettei lähes ilmaista ruokaa ole olemassa.  Ruokaturvallisuuden puutteissa on myös eriarvoistumisen uhka: pienituloiset ja köyhät joutuvat terveydelle vaarallisten elintarvikkeiden uhriksi, kun taas paremmin toimeen tulevilla on mahdollisuus valita.

Kaikissa tapauksissa ihmisillä tulee olla oikeus tietää, mistä heidän ruokansa on peräisin; kotimaasta vai Kiinasta.

Mitä David Cameron siis haluaa? Ensinnäkin hän haluaa  Euroopan Unionista suuren noutopöydän, josta jokainen maa voisi napsia haluamansa herkut. Oikeistopoliitikkona Cameron inhoaa  työntekijöiden oikeuksia, kuluttajansuojaa ja ympäristönormeja.  Hän haluaa vain markkinavapaudet. Parasta aikaa Euroopan parlamentti odottaa komissiolta esimerkiksi työsuojelustrategiaa, mutta  Cameronin puoluetoverit jarruttavat. Työaikalaki on konservatiivien hampaissa: ihmisillä kun pitäisi saada teettää työtä ilman mitään sääntelyä.

Kaikkein eniten brittipääministeri haluaa- vaalivoittoa. Puheellaan hän käynnisti  konservatiivien vaalikampanjan soittelemalla brittien EU-vastaisia sielunkieliä.  Brittipääministeri on nyt oman puolueensa takapenkkiläisten vanki. Enemmistö brittinuorisosta,teollisuudesta, yrittäjistä ja myös konservatiiveista haluaa pysyä EU:ssa, mutta brittiperussuomalaisten eli UKIP-puolueen kananatuksen nousu on käynnistänyt vaarallisen exit-prosessin. Ei ole tietenkään ensimmäistä kertaa Euroopan politiikassa, että oma etu ja oman puolueen etu menevät  kaiken muun yli.  Yli kahden vuoden vaalitaistelu ja EU:n mustamaalaaminen  voi aiheuttaa suurta epävarmuutta, ei ainoastaan Britanniassa vaan koko Euroopassa.

Poliittiset asetelmat ovat selkeät Britanniassa, mutta ovat selkeytymässä myös muualla Euroopassa. Se on toivottavasti tiukan EU-kesskustelun hyvä puoli. Konservatiivit haluavat lisää markkinavapauksia, sosialidemokraatit tasa-arvoa ja solidaarisuutta ja populistit irtautumista koko Euroopan unionista.